Kauppa se on joka kannattaa

Teksti: Ritva Ilonen, raksilalainen vuodesta 1985
Kuva: Puutarhakadun lasten ”Kivinäyttely” Raksilassa keväällä 1986.
Ritva Ilosen kotialbumi.

Talon peruskorjaus oli aloitettu kesällä 1985, ja syksyllä muutettiin asumaan. Seuraavan talven aikana taloa kunnosteltiin asumisen ja työn ohessa ja seuraavana keväällä oltiin siinä pisteessä, että piti tilata sorakuorma talon päätyyn, missä oli tarkoitus säilyttää talon kaksi autoa.

Talonväki oli poissa päivällä, jolloin kuorma oli tullut. Hämmästys oli suuri kun nähtiin millaista ”soraa” oli tullut. Suurin osa lastista kun oli pikkusen tilattua isompaa… No, oikean kokoista oli riittävästi ja isommat kivet siirrettiin syrjään. Isoimmat kivenmurikat on sittemmin käytetty erinäisiin tarkoituksiin.

Mieleenpainuvin on ollut kuitenkin talon ja naapurin lasten pystyttämä ”Kivinäyttely” kadun varteen parina päivänä. Siinä tarjottiin ohikulkeville hyvä mahdollisuus tutustua erilaisiin kiviin pientä maksua vastaan. Aikuiset 50 penniä ja lapset 20 penniä. Eräs mies maksoi myös koirastaan 20 penniä. Kyllä kait siinä vitosen verran tienattiin ja rahat saatettiin sitten ”kierrättää” Impolaan.

Perunan­ostos­matka

Teksti: Esteri Kopperoinen Ratakadulta

Neljäkymmentäluvulla oli Raksilan ympäristö vielä maanviljelyskäytössä. Teuvo Pakkalan koulun paikalla oli Kaarelan talo. Talossa asuivat äiti Hanna ja aikuinen poika Olli. Hannalla oli sisaruksia: Einojuhani Rautavaaran äiti ja Helsingin yliopiston ensimmäisiä naisprofessoreja, Hilja Träskelin. Talossa viljeltiin ainakin perunoita.

Olin 7-vuotias, kun äiti käski mennä ostamaan perunoita Kaarelasta. Pirtissä istui Hanna-äiti ja sanoi, että kyllä Olli antaa. Menin ulos ja näin, että Olli nukkuu kaivon vieressä maassa eikä herää. Menin takaisin sisälle. Ollin äiti sanoi: Pane Ollin korvaan vettä, niin kyllä se herää. Kaivon vieressä oli iso puusaavi ja siinä iso metallikauha. Tein, kuten äiti käski, mutta sitä minun ei olisi pitänyt tehdä. Olli heräsi kuin kesken unen herätetty karhu, nousi pystyyn ja ärisi. Säikähdin ja lähdin juoksemaan ja Olli perässä. Hyppelin ojien yli ja rentukat kukkivat. Ollin äiti seisoi portailla ja nauroi leveällä naamalla. Kun pääsin talon taakse, jäi Olli äitinsä luo. Perunat jäivät saamatta, mutta kokemus oli niin voimakas, ettei häivy mielestä, vaan joskus vielä uniinkin palaa.

Sota-ajan saalis

Teksti: Ritva Ilonen

Veljekset perheineen olivat ostaneet talon Puu-Raksilasta 80-luvun puolivälissä. Vaikka talossa oli aiemmin asunut 11-­lapsinen perhe, tarvitsi se silti täyden peruskorjauksen.

Oli kaunis kesäyö ja veljekset kaivoivat maapohjaista kellaria syvemmäksi koska uusi viemäriputki piti saada asennettua. Väsymys alkoi jo painaa; toinen kaivoi ja heitti isoja multakokkareita ja kiviä kottikärryyn, jonka toinen sitten kärräsi ulos.

Kärrylasti oli jälleen täysi kun huomattiin, että erään ”multapaakun” sisältä pilkisti siivekkeet… Palopommi!

Kaivaminen loppui siihen.

Äkkiä soittamaan lähimmästä naapurista (kännykät keksittiin vasta kymmenen vuotta myöhemmin) kasarmille päivystäjälle, että tulevat hakemaan sen pois. Juu tullaan. Odotusta. Uusi soitto. Joo tullaan. Nyt oli jo yö myöhä, ketään ei kuulunut ja veljekset lähtivät koteihinsa.

Seuraavana aamuna soitettiin sitten poliisille löydöstä. Sieltäpä tulikin heti SUPOn pojat Ladalla; heinän korrella kokeiltiin – juu, latingissa on… Sinne se ”palopommi” heitettiin Ladan takakonttiin ja lähdettiin viemään sitä jonnekin…

Myöhemmin tavattiin talon entinen omistaja, jolle kerrottiin tapauksesta. Kauhistus oli hirveä, kun hän kuvitteli mitä kaikkea olisi voinut tapahtua, kun lapset olivat sateisina päivinä leikkineet kellarissa.

Myöhemmin selvisi, että Talvisodan aikana oli katolle pudonnut ”suutari” tehden kunnon lommon peltikattoon. Ilmeisesti se oli sitten siirretty kellariin hiekan alle, kuten sen aikaisissa ohjeissa neuvottiin.

Onni onnettomuudessa, myöhemmin kellarin lisäkaivun yhteydessä löytyi vielä muutama käsikranaatti puhumattakaan kaikesta muusta tavarasta, joista olisi saanut vaikka kotiseutumuseon
aikaiseksi!

Syksyn siivoustalkoot 10.10.2019

Siivoustalkoot järjestettiin 2019 ensimmäisen kerran myös syksyllä. Aloite tähän tuli asukkailta, jotka olivat toivoneet yhteistä talkoopäivää myös syksylle. Paikalle tuodut kaksi lavaa puutarhajätteille täyttyivät hyvin. Ajankohtaa mietittiin etukäteen paljon, mutta lopulta viikko 42 eli syyslomaa edeltävä viikko osoittautui hyväksi valinnaksi: lumi satoi maahan heti syysloman jälkeen.

Elämää remontin keskellä: Puistikkokatu 11

Puistikkokatu 11 toteutti 2017 laajan julkisivuremontin, jonka vaiheita kirjeenvaihtajamme raportoi.

Teksti ja kuvat: Sari Korva, Tanja Torvikoski

Puistikkokatu 11 remontin jälkeen.

Toukokuussa 2017 Puistikkokatu 11:n piha-alueella aloitettiin saneeraus, jossa uusittiin piha-alueen rakennekerrokset, asennettiin sadevesikaivoja pintavesille ja syöksytorvien kohdalle sekä asennettiin uudet, maahan upotettavat jäteastiat.

Heinäkuun alussa 2017 aloitettiin julkisivuremontti, jossa uusittiin myös seinäonteloiden ja välikaton lämpöeristys sekä koolattiin ja vaihdettiin vintin lattia. Niin ikään uudet tikkaat, rännit, katokset, ovirallit, ilmanvaihtoventtiilit ja valaistus kuuluivat julkisivuremonttiin.

Kirjeenvaihtajamme Sari Korva ja hänen salainen agenttinsa Touho-kissa välittivät meille raportteja ulko­maail­malta eristetyn tapahtuma-alueen sisäpuolelta:

Sari Korva, 20.7.2017: Olemme olleet piiritettyinä jo neljättä päivää. Piirittäjät kolistelevat ulkopuolella luoden keskuuteemme pelkoa. Miten meidän käy ja kauanko tätä jatkuu? Tiedusteluagenttimme, joka on onneksi aika pienikokoinen, on pukeutunut karvaiseen, mustaan valeasuun ja pääsee juuri ja juuri livahtamaan piirittäjien ohitse tiedusteluretkelle, mutta yleensä hänellä ei ole palatessaan juurikaan mitään kerrottavaa. Luulen, että hän on niin järkyttynyt tilanteesta, ettei kykene puhumaan. Ruokaa riittää ehkä vielä pariksi päiväksi. Vettä onneksi löytyy reilummin. Erinomaisesta koulutuksestamme huolimatta pelkään psyykemme puolesta. Mutta nyt on vain yritettävä keskittyä odottamiseen, kun muutakaan emme voi. Pakeneminen ei tällä hetkellä ole vaihtoehto.

4.9.2017: Piiritys on jatkunut nyt jo monta viikkoa. Tänään pilkahti kuitenkin valoa ikkunasta, kun vaneri poistettiin. Muovihuppu estää kuitenkin auringonpaisteen. Epäilen, että taloa yritetään taikoa näkymättömäksi, koska karvaiseen valepukuun pukeutunut tiedustelijani kertoi talon ympärillä vaanivien piirittäjien selässä lukevan Copperfield. Nälkä ja jano vain yltyvät, vaikka saimme tänään hieman ruoka-apua naapurista. Jäämme taas odottamaan piirittäjien seuraavaa siirtoa.

19.10.2017: Alakerran puolustus on pettänyt jo aikoja sitten. Osa miehistämme on paennut, mutta onneksi olemme saaneet vahvistuksia tilalle. Näin ollen muonavarastotkin saivat täydennystä. Aika on menettänyt merkityksensä. En tiedä montako päivää, viikkoa tai kuukautta tätä on jo jatkunut. Tiedustelijallani alkaa olla hermot kireällä. Hän vaatii päästä tiedusteluretkelle ennen kuin piirittäjät aloittavat jokapäiväiset sisäänpääsy-yrityksensä. Tämä aiheuttaa minulle univajetta. Ikkunasta ei juurikaan kajasta enää valoa. Talvi on tulossa.

11.11.2017: Piiritys on päättymässä. Tiedusteluagenttini kertoi, että miehet purkavat kalustoaan talomme ympäriltä. Vai onko se pelkkää harhautusta, jotta tuudittautuisimme petolliseen turvallisuudentunteeseen? Toiveikkaina tarkkailemme tilannetta. Jos vapaus koittaa, tämä saattaa olla viimeinen raporttimme täältä piirityksen keskeltä. Kaikki ovat selvinneet vaurioitta. Aurinko paistaisi ikkunasta sisään, ellei olisi pilvistä.

Talo oli huputettuna yhtäjaksoisesti viisi kuukautta. Kylmä ja sateinen syksy loi haasteelliset olosuhteet niin piha- kuin julkisivusaneeraukselle, ja molemmat työt oli keskeytettävä talven ajaksi. Toukokuussa 2018 alkoi taas tapahtua. Silloin viimeisteltiin piha-alueiden nurmetukset, pihan pintakerrokset, asennettiin uusi pyykkiteline sekä uudet, tilaustyönä teetetyt, metalliset retro-aidat. Samoihin aikoi­hin talo sai myös lopullisen pin­tansa ruiskurappausmenetelmällä, joka todella palkitsi odotuksen. Melkoinen muodon­muutos, vai mitä!

Elämä huputetun talon sisällä oli pimeää, pölyistä ja meluista, mutta tsemppasimme toinen toisiamme. Pitkään kestänyt remontointi herätti uteliaisuutta myös ohikulkijoissa, ja saimme tuntea, kuinka kotimme on osa suurempaa kokonaisuutta – osa yhteistä Puu-Raksilaa. Nyt tuo työmaa tuntuu jo kaukaiselta, ja kulta alkaa kimmeltää niidenkin multakasojen päällä, jotka enää hämärästi muistan.

TALOFAKTA:

Tapahtuma-alue: Puistikkokatu 11
Kaupparekisterimerkintä: 1941
Valmistumisvuosi: 1946
Talon ikä: 72 vuotta
Talotyyppi: Ulkorapattu pienpuukerrostalo
Yhtiömuoto: Asunto-osakeyhtiö
Toimenpiteet: Piha-alueen saneeraus ja julkisivuremontti 2017–2018

Raksilan kesäjuhla lauantaina 10.8.2019

Raksilan kesäjuhlaa 2019 vietettiin lauantaina 10. elokuuta eli heti koulujen alettua. Arviol­ta 150 henkeä kokoontui kauniissa säässä juhlimaan Resiina­puistoon. Raksilan asukas­yhdistys myi juhlavieraille lohisoppaa, ries­kaa, kahvia ja pullaa. Mehua ja keksiä oli tarjolla lapsille ilmaiseksi. Kaikki olivat tervetulleita pitämään omaa pop-up-myyntipistettä, ja tarjontaa olikin taiteesta käsitöihin ja kirpparitavarasta pikkupurtavaan.

Perinteisen ja maukkaan lohisopan aikana yleisö sai ihastella ja kuunnella esiintyjiä, muun muassa Samelmo-bändiä, ja osallistua toiminnallisiin tuokioihin, kuten perhejoogaan, jonka järjesti Balsan Oy. Sen jälkeen Moppi ja Pensseli Aarrejahdissa viihdytti koko perhettä musiikintäyteisellä seikkailunäytelmällä, jonka kulkuun lapset pääsivät vaikuttamaan. Erilaisia toimintapisteitä klo 13–16 pitivät muun muassa Lippo Juniorit, Tuomikirkkoseurakunnan DOM-kierrätyskirpputori, SPR ja Diabetesyhdistys. Lisäksi Palo- ja pelastuslaitos palo­autoineen oli paikalla kertomassa palo­turvallisuudesta.

Neljän jälkeen alkuillasta juhlaväkeä viihdytti vielä kolme esiintyjää, jotka kokosivat Resiinapuistoon innokkaita musiikinkuulijoita. Primitiivisen kitara- ja banjomusiikin taiturit Kadonnut Manner ja L. Don Ōkami (Usa/Tre) aloittivat, ja Haamusoittajat esiintyi viimeisenä päättäen kesäjuhlan kauniin utuisiin melodioihin. Lisäksi raksilalainen Reija Korkatti lausui runoja bändien välissä. Alkuillan musiikki- ja kirjallisuusohjelman järjestämisestä vastasi Raksilan kulttuuri­­työryhmä. Ohjelman aikana Raksilan asukasyhdistyksen grillistä sai ostaa vegehodareita pikkurahalla tai grillata omia eväitä.

Turvallinen koulumatka, tempaus koulujen alkaessa 2019

Raksilan asukasyhdistys toteutti kouluvuoden 2019–2020 aluksi kaksipäiväisen Turvallinen koulumatka -liikenneturvatempauksen yhteistyössä Teuvo Pakkalan koulun kanssa. Asukasyhdistyksen hallituksen jäsenet ja muut raksilalaiset valvoivat Teuvo Pakkalan kadun suojateitä sekä Karjasillalle johtavaa pyörätietä ja pyrkivät näin kiinnittämään autoilijoiden ja muiden tielläliikkujien huomion koululaisten matkan turvallisuuteen.

Tunnelmakuvia Raksilasta

Talvisia tunnelmia Kainuuntien ja Karjakadun kulmasta. Kuva Hanna Kopsala.

Tänne lisätään tunnelmakuvia Raksilasta. Jos haluat raksila.fi-sivuille omia kuviasi, voit lähettää niitä sähköpostilla raksilanasukasyhdistys (at) gmail.com. Liitä mukaan tieto kuvaajasta sekä mahdolliset paikka- ja henkilötiedot.