Glögijuhla puistossa 2.12.2019

Kuvia tulossa tilaisuuden jälkeen!

Raksilan asukasyhdistys järjestää toista kertaa Glögijuhlan Raksilan puistossa, kuusen juurella. Tilaisuudessa on tarjolla kaikille osallistujille – ja ohikulkijoillekin – lämmintä glögiä ja piparkakkuja. Ohjelmassa on lisäksi kuluneen vuoden 2019 Raksila-mukin luovutus an­sioi­tuneelle raksilalaiselle, asukasyhdistyksen pitkäaikaiselle, vuonna 2019 virastaan luopuneelle sihteerille Kaisu Rundelinille. Tilaisuuden päätteeksi lauletaan joululauluja yhteislauluna.

Raksilan alueen kaavoitus, tilanne loppuvuonna 2019

Raksilan markettien, asema-alueen sekä Ouluhallin uudistukset vaikuttavat kaikkien raksilalaisten elämään. Samalla Puu-Raksilan alueella käynnistyi 2019 asemakaavan muutos, jonka tavoitteena on tukea Puu-Raksilan valtakunnallisesti merkittävän kulttuuriympäristön säilymistä ja kehittymistä.

Teksti: Jere Klami, kaavoitusarkkitehti, Oulun kaupunki

Market-alue
Raksilan market-alue on ollut kaupan suuryksiköiden aluetta vuodesta 1976 alkaen, jolloin alueen kolme liikerakennusta rakennettiin. Raksilaa koskeva periaatteellinen suunnitteluratkaisu asemakaavoituksen pohjaksi on hyväksytty kaupunginhallituksessa 1.10.2012 (§ 445). Suunnittelun pohjaksi valittiin vaihtoehto, jossa market-alue kehittyy nykyisellä tontillaan, jonne osoitetaan myös asuntoja ja liiketiloja. Alueen rakennuskanta uudistetaan kokonaisuudessaan. Asemakaavan muutos on kaavaluonnoksen valmisteluvaiheessa ja sen on tavoitteena tulla voimaan vuoden 2020 aikana.

Asema-alueen tulevaisuus
Senaatin Asema-alueet Oy, Senaatti-­kiinteistöt ja Oulun kaupunki ovat solmineet aiesopimuksen Oulun asema-­alueen kehittämisestä. Tavoitteena on kehittää asema-alueesta kaupunkikuvallisesti korkeatasoinen ja toiminnallisesti monipuolinen uusi kaupunginosa sekä kasvavaa kaupunkia palveleva liikenteen solmukohta. Asemakeskuksen suunnittelu käynnistyi kevättalvella 2016 arkkitehtuurikilpailun muodossa. Palkintolautakunta päätti yksimielisesti asettaa ensimmäiselle sijalle ehdotuksen Tervatynnyrit, jonka tekijät olivat Arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäki Oy, Arkkitehdit m3 Oy, Maisema-arkkitehtitoimisto Näkymä Oy, liikennesuunnittelusta Plaana Oy sekä Rakennusinsinööritoimisto Rimako Oy. Asema-alueen kehittämisessä sitoudutaan edistämään muun muassa elinkaariajattelua, hiilineutraalisuutta sekä rakentamaan sosiaalisesti kestävää kaupunkia.

Oulun asema-alueen kehityshankkeeseen on liitetty nyt myös oikeus- ja poliisitalon alue ja yhteensä noin viiden hehtaarin laajuisesta alueesta on tarkoitus kehittää keskusta-asumisen, palveluiden, tapahtumien ja matkustamisen elävä kaupunkikeskus. Senaatin Asema-alueet järjestää yhteistyössä Oulun kaupungin kanssa asema-alueen ensimmäisen vaiheen suunnittelu- ja tontinluovutuskilpailun vuoden 2020 aikana ja tavoitteena on, että uusi asemakaava olisi voimassa vuonna 2022, jolloin alueen rakentaminen voisi alkaa.

Ouluhallin laajennus
Ouluhalli peruskorjataan ja sen yhtey­teen rakennetaan mittava laajennus. Keväällä 2018 Liikelaitos Oulun Tilakeskus järjesti Ouluhallin laajennuksesta ja peruskorjauksesta suunnittele ja toteuta -kutsukilpailun. Tarkoituksena oli löytää innovatiivinen ja ennakkoluuloton ratkaisu, jossa huomioidaan urheilukäytön lisäksi suurten tapahtumien järjestäminen tiloissa. 30.8.2018 valittiin voittajaksi ehdotus Kiitäjä, jossa laajennus sijoitettiin Ouluhallin eteläpuolelle, poikittain Raksilanraitin päähän. Voittaneen eh­dotuksen laativat Peab Oy Länsi- ja Keski-Suomi sekä Arkkitehdit Kontukoski Oy. Laajennuk­sen mahdollistava asemakaavan muutos tuli voimaan keväällä 2019. Laajennus valmistuu vuonna 2020.

Puu-Raksilan kaava
Puu-Raksilan alueella käynnistyi kesäl­lä 2019 asemakaavan muutos, jonka tavoit­teena on tukea Puu-Raksilan val­ta­kun­nallisesti merkittävän kulttuuriympäris­tön säilymistä ja kehittymistä. Työn ohes-
sa tarkastellaan asemakaavan ajan­mukai­suut­ta myös muilta osin.

Asemakaavan muutoksen aluksi järjestettiin alueen asukkaille ja kiinteistöjen omistajille kohdistettu verkkokysely, joka auttaa hankkeen lähtökohtien ja tavoitteiden määrittelyssä. Puu-Raksila on valtakunnallisesti arvokas rakennettu kulttuuriympäristö. Museoviraston inventoinnin kohteen kuvauksessa todetaan: Puu-Raksila on rakentunut 1920-luvulta lähtien ja alueen suunnitteluperiaatteena on ollut yhtenäinen kaupunkikuva. Kuusi suurta ruutukaavakorttelia muodostava Raksila on puutaloalue, josta säännöllinen rakennustapa luo yhtenäisen esikaupungin. Rakentaminen ajoittuu pääosin 1930–1940-luvuille. Asuinrakennukset edustavat aikansa suhteikasta klassistishenkistä puutaloarkkitehtuuria. Joissakin kerrostaloissa on funktionalismin piirteitä. Rakennuksissa on useita asuntoja, joita on ajan myötä osin yhdistetty suuremmiksi. Aluetta leimaa yksinkertainen mutta eloisa yhtenäisyys ja säntillinen katukuva. Pihat ovat lehteviä ja pihan perällä on aina pienehkö ulkorakennus. Tontit ovat kaupungin vuokratontteja. Keskeistä Puistikkokatua, jonka varrella on vanhoja liikerakennuksia ja kaksinkertaiset puuistutukset, hallitsee kadun päätesommitelmana 1950 valmistunut Teuvo Pakkalan koulu.

Puu-Raksilan asemakaavan tarkistaminen käynnistyi syksyllä 2019

Teksti: Timo Takala
Kuva:
Vaaleansinisellä merkityillä tonteilla on voimassa vuoden 1964 asemakaava. Tummansinisellä merkityille tonteille on myöhemmin hyväksytty asema­kaava­muutoksia. Punaisella on rajattu Museoviraston hyväksymä valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö (RKY) -alue.
Karttapohja © MML 2019

Raksilan asukasyhdistys teki vuonna 2017 aloitteen alueemme asemakaavan uudistamisesta. Kaupunki on tänä syksynä käynnistänyt muutostyön. Kaavan uudistaminen tuli tarpeelliseksi, kun kaupunki päätti sitoa tonttivuokramme rakennusoikeuteen tontin pinta-alan sijasta. Suurella osalla Raksilan tonteista rakennusoikeutta ei ole merkitty kaavaan, joten niillä vuokra olisi määräytynyt hyvin hatarilla perusteilla.

Suurimmalla osalla Puu-Raksilan tonteista on voimassa vuonna 1964 laadittu asemakaava. Tuolloin oli kulunut 40 vuotta alueen alkuperäisen asemakaavan valmistumisesta ja asemakaava muutettiin pohjustamaan alueen tulevaa purkamista. Tarkoituksena oli estää rakennusten laajentaminen, jotta lunastuskustannukset eivät kasvaisi. Kun alueen vuokra-aikoja sittemmin päätettiin jatkaa, asemakaavaa ei kuitenkaan muutettu säilyttämispäätöstä vastaavaksi. Niinpä tähän mennessä kolmellekymmenelle tontille on jouduttu laatimaan tonttikohtaiset asemakaavamuutokset ullakkotilojen käyttöön ottamista varten.

Asemakaavatyön osallistumis- ja arviointisuunnitelma oli nähtävillä syyskuussa. Asukasyhdistyksen jättämässä lausunnossa korostettiin alueemme valtakunnallisen kulttuurihistoriallisen arvon huomioon ottamista. Asukasyhdistys piti tärkeänä, että koko RKY-alue käsiteltäisiin asemakaavatyössä. Kaupungin esittämässä alustavassa rajauksessa Syrjäkatu, Tehtaankatu ja Teuvo Pakkalan katu sekä Teuvo Pakkalan koulu eivät kuuluneet asemakaavan muutosalueeseen. Työssä toivottiin selvitettävän ympäristöömme sopivia lisärakentamismahdollisuuksia, esimerkiksi mahdollisuuksia laajentaa piharakennuksia tai rakentaa myös uusia piharakennuksia työtila- ja asuntokäyttöön. Alueelle toivottiin laadittavaksi myös uudet rakentamisohjeet.

Liikenne on Raksilan asumisviihtyi­syyden ja turvallisuuden kannalta keskeisin ongelmakohta. Asukasyhdistys esittikin, että asemakaavatyön yhteydessä laadittaisiin koko Raksilan käsittävä liikenteen ja katujen yleissuunnitelma. Keskeisin selvitys- ja ideointitehtävä on, miten Teuvo Pakkalan katu saataisiin palautetuksi nykyisestä melu-, tärinä- ja turvallisuusongelmasta viihtyisäksi asuntokaduksi, jonka ylittäminen olisi turvallista koululaisille. Suunnitelman pohjaksi tarvitaan ensin tutkittua tietoa Teuvo Pakkalan kadun läpi ajavan liikenteen käyttäjistä ja käyttäytymisestä.

Toinen tärkeä tehtävä on löytää kaupunginosan arvoa kunnioittavat py­­sä­köinti­ratkaisut, joilla Syrjäkatu, Puutarhakatu ja Karjakatu palautetaan asuntokaduiksi nykyisestä roolistaan Oulun keskustaa, rautatie- ja linja-autoasemaa sekä urheilu- ja koulualueita palvelevina ilmaisina pysäköintialueina. Pysäköintiongelman ratkominen edellyttää aluksi tiedon hankkimista siitä, ketkä alueella pysäköivät ja minkä pituisia aikoja.

Melu, tärinä ja pöly ovat merkittäviä ongelmia tietyillä osilla Raksilaa. Asukasyhdistys painottikin, että asema­kaavan pohjaksi tarvitaan paikan päällä tehtäviin mittauksiin perustuvaa tietämystä näistä haitoista.

Asukasyhdistys esitti myös asukkaiden osallistumismahdollisuuksien lisäämistä kaavaprosessissa ja tiedotuksen parantamista. Työn alkuvaiheeseen esitettiin lisättäväksi yhteisiä ideariihiä vaihtoehtoisten ja ennakkoluulottomienkin kehittämisratkaisujen löytämiseksi.

Raksilalainen Liisa Jaakonsaari: Raksila rakkaani

Liisa Jaakonsaari

Teksti: Liisa Jaakonsaari, kuva: Kaisa Pudas

Liisa Jaakonsaari

Jos vertaa tämän päivän Raksilaa lapsuuteni ja nuoruuteni Raksilaan, niin ulkoisesti alue on sama. Onneksi. Onneksi täällä on tänään myös samaa yhteisöllisyyttä ja elämää kuin ennen – kiitos Raksilan asukasyhdistyksen ja Raksilan perinneyhdistyksen.

Lapsuuteni Raksila oli kuin pieni kylä. Puutarhakadulla oli parturi, Karjaka­dulla leipomo, Syrjäkadulla Osuuskauppa, missä sai maankuuluja hulikakkuja. Ratakadulla oli Arinan myymälä ja Koti­varan makkaratehdas. Oma kirja­kauppakin oli.

Ennen kaikkea oli lapsia. Ratakatu 12:ssa oli kymmeniä lapsia yhdessä ainoassa talossa. Lapsia ei tarvinnut viedä harrastuksiin, vaan nelimaalijoukkue, näytelmäkerho ja hiihtokilpailulut syntyivät kuin itsestään.

Lapsiperheiden määrä on viime vuo­sina kasvanut Raksilassa. Ei ihme, sillä koulujen ja harrastusten läheisyys luo hy­vän kasvualustan. Niin aikuisilla kuin lapsilla ja nuorilla on Oulun parhaat mahdollisuudet harrastaa liikuntaa ja kulttuuria, kun palvelut ovat käden ulottuvilla.

Kun muutimme Sepon kanssa Puutarhakadulle 80-luvun lopussa, minusta tuli paluumuuttaja. Ihmettelimme yhdessä talon ympärillä olevan aidan päällä olevia piikkilankoja. Minulle kerrottiin, että ne oli tarkoitettu estämään ”poikalaumojen” juoksemista pihoilta toisille. Ensimmäinen tehtävämme oli repiä piikkilangat pois.

Oli tosi mukavaa muuttaa uudelleen Raksilaan. Samat puut, pihat ja osin ihmisetkin toivottivat uusraksilalaiset tervetulleeksi. Henkilökohtaisesti iloitsen suuresti, että voin kävellen mennä konserttiin, uimaan tai rautatieasemalle ja kauppatorille.

On upeaa, että Raksilan asukasyhdistykseen aloitteesta käynnistetään kaavahanke, jonka tarkoituksena on säilyttää tämä hieno ja ainutlaatuinen asuinalue nykyisellään. Kaavan on määrä valmistua vuonna 2021. Suojelun idea ei ole ollu tarpeeksi vahva vuoden 1965 kaavassa. Onneksi tornitalojen rakentaminen pysähtyi Syrjäkadulle.

Valppaina tässäkin hankkeessa on oltava, jottei Tehtaankadun kerrostalorakentamista toteuteta liian rajuna. Liika massiivisuus voisi pahimmillaan pilata koko Raksilan ilmettä ja henkeä.

Historiaa 1940-luvulta Puistikkokadulta

Vanhin veljeni oli käynyt tutustumassa Puistikko­katu 7:n pihapiiriin kesällä 2019. Tiedämme että isoisämme Anton Lehtonen on ollut urakoitsijana yhdessä rakennusmestari Virtasen kanssa ja he ovat rakennuttaneet Puistikkokadulle talon. Ihan varmuudella emme tiedä, onko kyseessä juuri tämä talo numero seitsemän.

Teksti: Kaarina Pietilä, Revonlahti
Kuva: Kaarina Pietilän kotialbumi. Anton Lehtonen Raksilaan rakennuttamansa puutalon harjannostajaisissa vuonna 1946. Antonin urakointikaverina oli rakennus­mestari Virtanen.

Isoisäni Anton Lehtonen oli rakennus­urakoitsija, joka oli muuttanut perheineen Helsingin Tuusulasta Vihantiin vuonna 1925 ja sieltä myöhemmin Paavolan kuntaan (nykyinen Siikajoen kunta).

Osa Raksilaan rakennetun kaksikerroksisen, aumakattoisen puutalon tukeista kaadettiin Paavolasta, Lehtosten metsästä. Isäni Urpo Lehtonen sahasi tukit omalla sahallaan, josta ne vietiin Vihannin rautatieasemalle junalla Ouluun kuljetettaviksi.

Kyseiseen puutaloon kuului pihara­kennus huoneineen, joka valmiiksi rakennettuna olisi kuulunut Anton Leh­toselle. Osakkeenomistajat eivät kuitenkaan hyväksyneet sitä, ja he sanoivat maksaneensa myös piharakennuksen, joten isoisäni ja osakkeenomistajat riitaantuivat keskenään asiasta.

Isoisälläni ei ollut ollut tarkkaa kirjanpitoa eikä dokumentointia rakentamisen ajalta. Joten se siitä asiasta ja piharakennuksen omistamisesta. Aina kun ajamme Puu-Raksilan ohitse niin muistelemme isoisäämme. Kotonamme on ollut kaksi vanhaa valokuvaa, joissa näkyy tämä aumakattoinen Raksilan puutalo. Valitettavasti emme löytäneet kuvista toista, jossa puutalo näkyy paremmin.

Vuonna 1946 Urpo Lehtosen inke­ri­läi­nen vaimo Tyyne, siis äitini, odotti esikoistaan ja vietti synnytyksen lähestyes­sä Puistikkokadun piharakennuksessa useita päiviä ennen kuin kävi synnyttämässä Juhannusaattona Tuiran synnytyssairaalassa potran pojan. Hän vietti Raksilassa myös muutaman päivän sairaalasta tullessaan ennen kuin matkusti junalla isäni kanssa Paavolaan.

Äitini Tyyne oli tullut Ouluun loppuvuodesta 1943 yhdessä inkeriläisten siirtolaisten kanssa Hangon kokoamisleiriltä. Heidän karanteenipaikkansa oli Oulun Lyseo. Äitini perhe sai evakkopaikan Paavolasta Lehtosen perheen kotoa, ja rakkaus roihahti Tyynen ja Urpon välillä.

* * *

Kaarina Pietilä oli lukenut sanomalehti Kalevasta, että Raksilan perinneyhdistyksen puheenjohtaja Mirja Tuliniemi os. Honka kyseli Raksilan asukkaiden vanhoja tarinoita. Sekä Raksilan asukasyhdistys että Raksilan perinneyhdistys keräävät ja jakavat tarinoita Raksilasta. Perinneyhdisyksen toimintaan voit tutusta www.raksilanperinneyhdistys.com

Kauppa se on joka kannattaa

Teksti: Ritva Ilonen, raksilalainen vuodesta 1985
Kuva: Puutarhakadun lasten ”Kivinäyttely” Raksilassa keväällä 1986.
Ritva Ilosen kotialbumi.

Talon peruskorjaus oli aloitettu kesällä 1985, ja syksyllä muutettiin asumaan. Seuraavan talven aikana taloa kunnosteltiin asumisen ja työn ohessa ja seuraavana keväällä oltiin siinä pisteessä, että piti tilata sorakuorma talon päätyyn, missä oli tarkoitus säilyttää talon kaksi autoa.

Talonväki oli poissa päivällä, jolloin kuorma oli tullut. Hämmästys oli suuri kun nähtiin millaista ”soraa” oli tullut. Suurin osa lastista kun oli pikkusen tilattua isompaa… No, oikean kokoista oli riittävästi ja isommat kivet siirrettiin syrjään. Isoimmat kivenmurikat on sittemmin käytetty erinäisiin tarkoituksiin.

Mieleenpainuvin on ollut kuitenkin talon ja naapurin lasten pystyttämä ”Kivinäyttely” kadun varteen parina päivänä. Siinä tarjottiin ohikulkeville hyvä mahdollisuus tutustua erilaisiin kiviin pientä maksua vastaan. Aikuiset 50 penniä ja lapset 20 penniä. Eräs mies maksoi myös koirastaan 20 penniä. Kyllä kait siinä vitosen verran tienattiin ja rahat saatettiin sitten ”kierrättää” Impolaan.

Perunan­ostos­matka

Teksti: Esteri Kopperoinen Ratakadulta

Neljäkymmentäluvulla oli Raksilan ympäristö vielä maanviljelyskäytössä. Teuvo Pakkalan koulun paikalla oli Kaarelan talo. Talossa asuivat äiti Hanna ja aikuinen poika Olli. Hannalla oli sisaruksia: Einojuhani Rautavaaran äiti ja Helsingin yliopiston ensimmäisiä naisprofessoreja, Hilja Träskelin. Talossa viljeltiin ainakin perunoita.

Olin 7-vuotias, kun äiti käski mennä ostamaan perunoita Kaarelasta. Pirtissä istui Hanna-äiti ja sanoi, että kyllä Olli antaa. Menin ulos ja näin, että Olli nukkuu kaivon vieressä maassa eikä herää. Menin takaisin sisälle. Ollin äiti sanoi: Pane Ollin korvaan vettä, niin kyllä se herää. Kaivon vieressä oli iso puusaavi ja siinä iso metallikauha. Tein, kuten äiti käski, mutta sitä minun ei olisi pitänyt tehdä. Olli heräsi kuin kesken unen herätetty karhu, nousi pystyyn ja ärisi. Säikähdin ja lähdin juoksemaan ja Olli perässä. Hyppelin ojien yli ja rentukat kukkivat. Ollin äiti seisoi portailla ja nauroi leveällä naamalla. Kun pääsin talon taakse, jäi Olli äitinsä luo. Perunat jäivät saamatta, mutta kokemus oli niin voimakas, ettei häivy mielestä, vaan joskus vielä uniinkin palaa.

Sota-ajan saalis

Teksti: Ritva Ilonen

Veljekset perheineen olivat ostaneet talon Puu-Raksilasta 80-luvun puolivälissä. Vaikka talossa oli aiemmin asunut 11-­lapsinen perhe, tarvitsi se silti täyden peruskorjauksen.

Oli kaunis kesäyö ja veljekset kaivoivat maapohjaista kellaria syvemmäksi koska uusi viemäriputki piti saada asennettua. Väsymys alkoi jo painaa; toinen kaivoi ja heitti isoja multakokkareita ja kiviä kottikärryyn, jonka toinen sitten kärräsi ulos.

Kärrylasti oli jälleen täysi kun huomattiin, että erään ”multapaakun” sisältä pilkisti siivekkeet… Palopommi!

Kaivaminen loppui siihen.

Äkkiä soittamaan lähimmästä naapurista (kännykät keksittiin vasta kymmenen vuotta myöhemmin) kasarmille päivystäjälle, että tulevat hakemaan sen pois. Juu tullaan. Odotusta. Uusi soitto. Joo tullaan. Nyt oli jo yö myöhä, ketään ei kuulunut ja veljekset lähtivät koteihinsa.

Seuraavana aamuna soitettiin sitten poliisille löydöstä. Sieltäpä tulikin heti SUPOn pojat Ladalla; heinän korrella kokeiltiin – juu, latingissa on… Sinne se ”palopommi” heitettiin Ladan takakonttiin ja lähdettiin viemään sitä jonnekin…

Myöhemmin tavattiin talon entinen omistaja, jolle kerrottiin tapauksesta. Kauhistus oli hirveä, kun hän kuvitteli mitä kaikkea olisi voinut tapahtua, kun lapset olivat sateisina päivinä leikkineet kellarissa.

Myöhemmin selvisi, että Talvisodan aikana oli katolle pudonnut ”suutari” tehden kunnon lommon peltikattoon. Ilmeisesti se oli sitten siirretty kellariin hiekan alle, kuten sen aikaisissa ohjeissa neuvottiin.

Onni onnettomuudessa, myöhemmin kellarin lisäkaivun yhteydessä löytyi vielä muutama käsikranaatti puhumattakaan kaikesta muusta tavarasta, joista olisi saanut vaikka kotiseutumuseon
aikaiseksi!