Raksilan pihat

Raksilaan kuuluu puutarhamaisuus ja hieman boheemi ilme

Haastattelija: Kaisa Pudas, kuva: Kaisa Pudas.

”Parasta pihasuunnittelussa on luova työ ja se, kun onnistun ratkomaan tontin ja pihan ongelmat niin, että asiakas on tyytyväinen”, kertoo raksilalainen suunnitteluhortonomi Minna Hänninen.

Minnalla on pitkä yrittäjätausta. Varhaiskasvatuksen opettajana hän päätyi pyörittämään 2000-luvun vaihteessa yksityistä päiväkotia Kempeleeseen. Muutaman mutkan kautta – muun muassa kolme vuotta perheen kanssa Sveitsissä – hän kuitenkin vaihtoi alaa ja valmistui 2007 viherrakentamisen puutarhuriksi ja perusti samoin tein yrityksensä GreenDreams Oy:n. Jatko-opiskelut OAMK:ssa vahvistivat suunnitteluosaamista, ja pitkään jatkuneesta harrastuksesta tuli lopulta ammatti.

Minna on asunut Raksilassa jo 80-luvun puolivälissä Syrjäkadulla opiskelijayksiössä ja jo silloin hän ajatteli, että Puu-Raksila olisi ihana paikka asua joskus mahdollisen perheen kanssa. Toisinaan toiveet toteutuvat! ”Sveitsin vuosien jälkeen perhe etsi uutta asuntoa ja oli varmaan tähtiin kirjoitettu, että myyjän ja meidän aikataulut sattuivat kohdilleen ja kaupat syntyivät”, naurahtaa Minna. 

Pihasuunnittelu kiinnostaa tänä päivänä, ja suunnittelukohteita olisi Minnallakin enemmän kuin hän ehtii ottaa vastaan. Tällä hetkellä hän tekee paljon päiväkoti- ja koulupihasuunnittelua eli saa hyödyntää myös pedagogista taustaansa. ”Se on erittäin kivaa”, iloitsee Minna.

Muutamia vinkkejä häneltä saa puutarhansa päivitystä suunnitteleville raksilalaisille. Esimerkiksi, että puutarhaohjelmien kingi tuija on kyllä kasvi, jota Minna ei Raksilaan ainakaan isommin istuttaisi. 

”Raksilassa pihasuunnittelu on muutenkin ihan oma taiteenlajinsa siinä mielessä, että täällä en missään nimessä lähtisi vetämään ihan kaikkea uusiksi, vaan miettisin mitä voisi säilyttää ja siirtää”, Minna lisää. 

Hän kehottaa puutarhansa päivitystä miettivälle raksilalaiselle jonkinlaista malttia erityisesti puiden kaatoon. 

”Puiden säilyttäminen on ensiarvoisen tärkeää eli ihan mielivaltaisesti ei kannata lähteä puita tonteilta poistamaan. Toki huonokuntoiset puut pitääkin kaataa”, Minna toteaa. ”Mutta kannattaa muistaa, että esimerkiksi koivut pitävät tonttien vesitaloutta tasapainossa ja viilentävät ilmaa kesäkuumalla.” 

Koska nurmikko on pihan työllistävin kohta, Minna vinkkaa miettimään, voisiko nurmialueita muuttaa jossain kohdassa pihaa niityksi tai käyttää nurmikon korvaajana maanpeitekasveja. Ennen kaikkea pihan tulee olla rentouttava paikka eikä koko kesän työleiri! 

”Raksilaan kuuluu puutarhamaisuus ja jopa hieman boheemi ilme eli kaiken ei tarvitse olla tiptop rivissä”, Minna muistuttaa.

Kaisa ja Heikki Pudaksen puutarhan päivityksessä vaihdettiin patiokatoksen paikkaa sekä kukinta- ja hedelmäajan loputtua luumu­puun ja ruusupensaan paikat. Myös esimerkiksi syreenejä trimmattiin ja leikattiin alas. Kuva Kaisa Pudas.
Kaisa ja Heikki Pudaksen puutarhan päivityksessä vaihdettiin patiokatoksen paikkaa sekä kukinta- ja hedelmäajan loputtua luumu­puun ja ruusupensaan paikat. Myös esimerkiksi syreenejä trimmattiin ja leikattiin alas. Kuva Kaisa Pudas.

Puutarhalle päivitystä

Teksti: Kaisa Pudas.

Ostimme puutalon puolikkaan Raksilasta 2005, mutta olemme asuneet siinä pysyvämmin vasta vuodesta 2018. Edellinen asukas ei pihaa juuri ollut laittanut, ja muistini mukaan siinä kasvoikin enimmäkseen, huonohkosti kasvavan nurmikon lisäksi, voikukkaa, vuohenkelloa ja heinää. 

Pihaa on vuosien varrella kesäisin laitettu ja kunnostettu sieltä täältä, patiota ja istutuksia tehty fiiliksen ja tarpeen mukaan. Ennen nautimme pihasta vain kesälomillamme, nyt vietämme pihalla paljon aikaa aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Varsinaista pihasuunnitelmaa meillä ei koskaan ole ollut. Pihasta oli muotoutunut hyvinkin vehreä ja runsas, mutta hajanainen, eikä se ollut nykyiseen elämäntilanteeseemme enää kovin käytännöllinen. Päätimme, että emme enää ryhdy toimeen vain fiilistellen, vaan on aika tehdä pihallemme joitain pysyvämpiä ratkaisuja.

Otimme yhteyttä muutamaan pihasuunnittelijaan, joista yksi tuntui kaavakkeineen meille turhan työläältä ja toisella kesti noin kuukauden päivät vastata kyselyymme. Kolmas osoittautui kaikkein helpoimmaksi ja nopeimmaksi. Lisäksi tämä kolmas oli raksilalainen yrittäjä. Sovimme hänen kanssaan pihakäynnin huhtikuulle. Käynnillä kävimme läpi nykyiset piharatkaisut, keskustelimme meille pihan käyttöön liittyvistä tärkeistä seikoista ja kirjasimme ylös kasvit ja kohteet, jotka tahdoimme ehdottomasti säilyttää. Alueen historia oli suunnittelijalle ennestään tuttu. 

Suunnitelma valmistui toukokuun alussa ja tykästyimme siihen kokonaisuutena kovasti. Saimme suunnitelman mukana myös viherrakentamisen yleisohjeet sekä ohjeita kasvien hoitoon ja pergolan rakentamiseen. Toki noita ohjeita olisimme voineet löytää netistäkin etsimällä, mutta nyt saimme ne ilman etsimisen vaivaa. Ihan kaikkia ehdotuksia emme varmaan tule toteuttamaan, mutta suunnitelma tuntuu antavan pihalle selkeän päivityksen ja yhdenmukaisen ilmeen, kuten on tarkoituskin. 

Aloitimme työn keväällä rakentamalla hiekkalaatikon ja lisäämällä neljännen istutuslaatikon, jolla saimme potagerimme vuoroviljelyn paremmin toimimaan. Muita ehdotuksia päätimme fiilistellä ja mietiskellä kesän yli. 

Alkusyksystä myös oma mietiskely oli tehty. Siirsimme patiokatoksen ja puutarhavarjon paikkoja. Kukinta- ja hedelmäajan mentyä vaihdoimme luumupuun ja ruusupensaan paikat, trimmasimme yhden ja sahasimme toisen vanhoista ylirehottavista syreeneistä alas, siirsimme pihagrillin paikan ja liikutimme koottavan kasvihuoneemme pari metriä etelää kohti, jolloin saimme tilaa uudelle lehtikompostille. Ensi kevääksi jää vielä pergolan rakentaminen ja lehtikompostin päivitys. Vanhan puutalon piha on aina vähän vaiheessa, mikä puutarhaihmiselle on vain mukavaa. Fiilistelylle on edelleen tilaa. Visio kokonaisuudesta on kuitenkin olemassa, joten turha sinne-tänne-työ jää, uskoakseni, pois. 

Meille riitti pelkkä pihakäynti ja neuvonta. Ammattisuunnittelija osasi tarjota ratkaisuja, joita emme olleet itse osanneet ajatella – tai joita olimme turhaan arvelleen liian suuritöisiksi.

Raksilan avoimet pihat

Teksti: Ritva Ilonen.

Puu-Raksila on rakentunut nykyiseen muotoonsa useiden vuosikymmenien aikana. Alkuvuodesta 2022 valmistuneessa Arkkitehtitoimisto Jorma Teppo Oy:n tekemässä Puu-Raksilan Rakennushistoriaselvityksessä mainitaan pihoista seuraavaa:

”Avoimilla pihoilla oli yleensä myös pihan perällä peruna- ja kasvimaa sekä mahdollisesti marjapensaita. Tonttikohtaista vaihtelua esiintyi pihojen laitossa jo heti valmistumisen jälkeen. Nykyisin iso osa pihoista on alkuperäisen hengen mukaisia, vaikka kasvillisuus on 90–70 vuoden aikana uusiutunut ja lajisto monipuolistunut. Mahdolliset lisärakennukset ja tontin sisäiset aidat kuitenkin muuttavat pihan luonnetta ja supistavat käytettävää piha-alaa. Merkittävänä muutoksena voidaan pitää alun perin koko tontin asukkaiden yhteiskäytössä olleiden pihojen jakamista pienemmiksi yksityispihoiksi.

Vuonna 1955 pihoilla oli verrattain vähän kasvillisuutta. Hyötypuutarha sijaitsi yleensä tontin vapaassa peränurkassa. Tontit olivat aidatut matalilla puusäle- tai metalliverkkoaidoilla. Koska kasvillisuutta oli vähän, oli naapuruston rakennusten ja etenkin kuistien muodostama rytmi havaittavissa piha-alueilla. Monien tonttien rajalle oli kuitenkin jo istutettu lehtipuita, jotka olivat yleensä koivuja. Pihoilla sijaitsi lisäksi usein pyykin kuivatustelinen ja lipputanko”.

Mutta entä millaisia pihat ovat tänä päivänä? Eikö olisi mukava päästä kurkistamaan? Pihoja on nykyään jaettu, päällystetty monilla eri tavoilla, piharakennuksia löytyy ulkosaunoista kasvihuoneisiin ja pihoille on rakennettu erilaisia oleskelupaikkoja.

Kesällä 2022 pyrittiin jo järjestämään Puu-Raksilan avoimet pihat -tapahtuma, mutta mukaan ilmoittautui kuitenkin vain muutama innokas. Yritetäänkö uudestaan alkukesästä 2023? Eikö olisi mukava vierailla raksilalaisilla pihoilla kauniina alkukesän iltana ja tutustua toisiimme? Voisimme saada vinkkejä pienien pihojen rakenteista, istutuksista, joku voisi tarjota kello viiden teen, jossakin olisi tanssiesitystä, jossain soisi musiikki – tai muuta raksilalaista pihaelämää!