Teksti: Hannele Dufva. Kuvat Gängi-sanomista: Riku ja Risto Isohätälän arkisto.
Paavo Rintala kuvaa romaanissaan Pojat (1958) Raksilaa 1940-luvun sotavuosina. Tuona aikana, jolloin Oulussa oli enimmillään 4 000 saksalaista sotilasta, Rintala itse asui äitinsä kanssa Raksilassa. Saksalaiset lähtivät, sota päättyi ja Raksila jatkoi elämäänsä. 1960-luvulle tultaessa elintaso oli noussut, jääkaapit, sähköliedet, televisiot ja autot jokapäiväistyneet ja kansainvälinen nuorisokulttuuri rantautunut Suomeen. Raksilassa oli uusi sukupolvi poikia. Heitä olivat muiden muassa viisikymmenluvulla syntyneet Riku, Risto ja Juha.
Muistikuvia Kekkosen ajalta
Nyt vuonna 2021 istumme iltaa Raksilassa ja miehet muistelevat omia poikavuosiaan. Tuolloin Riku Isohätälä (s. 1954) ja Risto Isohätälä (s. 1956) asuivat vanhempiensa Olavin ja Eevan kanssa Puutarhakatu 1:ssä, talossa, jonka jo heidän isoisänsä Juho oli ostanut vuonna 1947.
Isoisä oli muuttanut 1930-luvulla Haukiputaan Kellosta Ouluun, perustanut toiminimen ja ryhtynyt vaimonsa Vendlan kanssa myymään kalaa ja marjaa Oulun kauppatorilla. Isoisän yritystoimintaa vei eteenpäin poika Olavi ja sittemmin pojat ja pojanpojat. Nykyään suvun yritystoimintaa jatkavat mm. Hätälä Oy ja Kasvishovi Oy.
Melkein Rikun ja Riston naapurissa, osoitteessa Puutarhakatu 4, asui Juha Dufva (s. 1953) äitinsä Anna-Liisa Dufvan kanssa. Kahden perheen talon oli rakentanut Anna-Liisan isä Emil Honkavuori vuonna 1932 yhdessä työtoverinsa kanssa.
Syntyperäiset raksilalaiset Riku, Risto ja Juha ovat kavereita keskenään. Aikaa vietetään paljon yhdessä – kotona, ulkona ja toisinaan myös perheiden kesäpaikoilla tai telttailemassa.
Poikien Raksila: Omatoimiliikuntaa ja korsunrakennusta
1960-luvulla Raksilan Ratakadulla ei ollut kerrostaloja ja ratapihaa ympäröi korkea verkkoaita. Useat kadut olivat päällystämättömiä ja Tehtaankadulla poikien huveja oli mutaisen maan “lällyttely” kumisaappaillaan. Osaa nykyisestä marketalueesta hallitsi Ratakadun ja Kajaanintien kulmassa oleva Oulun Rautateollisuuden konepaja- ja naulatehdasrakennus. Naulatehtaan linjaston nakuttelevat äänet olivat osa Isohätälän poikien kotiin kuuluvaa raksilalaista äänimaisemaa.
Pojilla oli tilaa missä leikkiä. Osa marketalueesta oli peltoa, jonne pojat rakensivat “korsuja”. Ne kuitenkin harmillisesti hävitettiin Citymarketin rakennustöiden tieltä ja vielä vuonna 2021 jäämme miettimään miten rakentajat voisivat saada korvausta menetyksistään. Oikeustoimien paikka?
Pellon poikki Puutarhakadun paikkeilta lähti Likakujaksi sanottu polku Pikkukankaalle ja sieltä löytyi myös hyppyrimäki niille, jotka uskalsivat. Mäessä kunnostautui erityisesti Riku.
Ruumiinkulttuuri oli korkeassa arvossa. Pellolla oli ojia, joiden yli mentiin Tarzanin tapaan, mutta liaanien sijaan pojilla oli “heivausköydet”. Koivut, joihin köydet oli kiinnitetty, ovat kuulemma vieläkin Citymarketin päädyssä. Myös pihoissa urheiltiin. Puutarhakatu 4:n pihassa hypättiin korkeutta ja suorituksia on tallentunut myös kaitafilmille. Seiväshyppytelineet olivat puolestaan Likakujan vieressä ja pihoissa leikittiin myös konkkaa, piilosilla oloa. Talvisin pojat kävivät luistelemassa tai laskivat mäkeä oman pihan liukumäestä.
Penkkiurheiluakin pojat harrastivat. Yksi torinrannan makasiineista on Isohätälöiden omistuksessa ja sen vieressä sijaitsi tuolloin keskuskenttä, jolla pelattiin pesäpallo-otteluita. Pojat tiirailivat pelejä makasiinin toisen kerroksen ikkunoista – tietenkin ilman pääsymaksua.
Kujeita ja kolttosia
Tekevälle sattuu ja pienimuotoisia vahinkojakin saatiin aikaiseksi. Kevätkuiva heinä lähipellolla houkutteli tulentekoon ja vaikka paloturvallisuus oli varmistettu suorittamalla kulotus lautojen päällä, sattuipa niinkin, että tuli levisi pajupusikkoon. Paikalle ehätti aikuisia sammutustoimiin, eivätkä pojat edes saaneet kovia toruja. Samaisesta puuhasta jäi toisen kerran kiinni Juha, kun lähitalon isäntä, “Korven ukko”, nappasi korvasta kiinni ja uhkasi viedä poliisille hevoskärryissään. Katuva rikollinen vannoi, ettei uusi tekosiaan, ja isäntä jätti pojan kärryiltä kotikadun kulmassa.
Poikien mieleen muistuu myös salakuopan teko ojan pohjalle – ja viattomien ohikulkijoiden houkuttelu oikaisemaan pyörällä ojan ylitse. Muutamien lankeemusten jälkeen iski katumus ja kuoppa täytettiin. Toivomme yhdessä, että rikokset ovat jo vanhentuneet.
Ojat kiehtoivat myös “rutskuttelemaan” syksyisiä ohuita jäitä: eräs rutskuttelijoista joutui veden varaan mutta pelastui sieltä, tyhjensi saappaansa vedestä ja käveli kotiin saamaan lämmintä ylleen.
Journalismia ja sisäleikkejä
Vuoden verran pojat toimittavat omaa käsin kirjoitettua julkaisuaan, Gängi-sanomia. Kun lehteä muistellaan, pienen salapoliisityön jälkeen jäljellä olevat julkaisut löytyvät Hätälä Oy:n toimitiloista Kaakkurista. Lehteä olivat Rikun, Riston ja Juhan lisäksi olleet toimittamassa Jorma Heikkinen, Hannu Kumara ja Pertti Tuomi.
Lehdessä kerrottiin poikien omista urheilutapahtumista ja juhlista. Lisäksi julkaistiin kaskuja, musiikkiuutisia, televisio-ohjelmaa ja reseptejä. Tiedämme nyt siksi esimerkiksi sen, että lauantaina 19.11.1966 oli mahdollista katsella televisiosta Bonanzaa ja Danny Kaye Showta ja että lokakuun suosikkilevyjä olivat Sonnyn ja Cherin Little man ja Dannyn Kesäkatu. Resepteistä vastasi nimimerkki Lyyli-täti, joka antoi ohjeet mm. maitoveden ja jauhoveden tekemiseen. Mainokset olivat vetäviä: “Ostakaa Limpun lamppuja, kirkkaita kuin yö”. Piirroksia ja valokuviakin mahtui mukaan.
Lehden urheiluosasto kertoo, että vuoden 1966 kauden tapauksiin kuului autoradalla järjestetty Monte Dufvan ralli. Rikun ja Riston luona ajettiin junaradalla tai pelattiin jääkiekkopeliä. Peleihin kuului myös korona. Kirjallisuuttakaan ei unohdettu. Poikien suosiossa olivat esimerkiksi Tex Willer, El Coyote ja Korkeajännityssarja – sekä tietenkin Aku Ankka. Lehtiä lainattiin kodista kotiin ja Isohätälän talossa asuvan naapurin vintillä sarjakuvalehtiä oli isot kasat.
Pojat seurasivat myös televisiosta niin urheilua kuin viihdettäkin. Gängi-sanomat kertoo, kuinka Veikko ”Viki” Kankkonen hyppäsi kolmanneksi uuden vuoden mäkikilpailussa 1.1. 1967, ja sanomiin seikkailemaan päätyi myös agentti Nappi Solo, jonka ilmeinen esikuva oli televisiosarja Napoleon Solo, Man from U.N.C.L.E. Lehdessä kerrotaan myös, että pojat järjestivät säännöllisesti tietokilpailuja. Yhden tietokilpailun voittajan tosin raportoidaan repineen välittömästi palkintonsa: kahden hengen edestakaisen kävelylipun Kairoon ja takaisin.
Sosiaalinen elämä oli vilkasta. Syntymä- ja nimipäiviä vietettiin ahkerasti ja pukeutuminen oli korrektia: juhliin mentiin kravatit kaulassa. Tarjolla oli parhaassa tapauksessa jäätelötorttua (“aah! Ihanaa”) ja Batman-limua – mutta myös baari oli auki. Tarjoillut juomat olivat eksoottisista nimistään (“Cherry Brandy”) huolimatta toki alkoholittomia ja sisälsivät pääosin esanssia ja elintarvikeväriä.
Koulua ja nuoruutta
Koulunsa pojat aloittivat Teuvo Pakkalan kansakoulussa, joka oli valmistunut Raksilaan vuonna 1950. Kun edetään 1960-lukua, pojista kasvaa teinejä. Lyhyet, äitien vaatimat “siistit” hiusmallit muuttuvat biitlestukiksi, villapaita ja hiihtohousut vaihtuvat t-paitaan ja farkkuihin. Mielenkiinnon kohteet muuttuvat ja elämänpiiri laajenee. Riku ja Risto muuttavat pois Raksilasta Kaakkuriin 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa ja jatkavat koulunkäyntiään muualla. Juha asuu Raksilassa parikymppiseksi ja muuttaa sitten opiskelemaan Jyväskylään.
Raksila ei kuitenkaan päästä helposti omistaan irti. Niinpä Juhasta tulee paluumuuttaja Puutarhakatu 4:ään yli neljänkymmenen muualla vietetyn vuoden jälkeen ja Puutarhakatu 1 on yhä edelleen Isohätälän suvun hallussa.
Lopuksi: hetkinen tähteyttä
Mikko Niskanen kuvaa Rintalan romaaniin perustuvaa Pojat-elokuvaa Oulussa alkuvuodesta 1962. Kuvauksia jatketaan edelleen kesällä Raksilassa ja pojat pääsevät pujahtamaan elokuvatähdiksi muutaman sekunnin murto-osan ajaksi. Elokuva valmistuu nopeassa tahdissa ja saa maailmanensi-iltansa jo marraskuussa 1962 Oulun Bio Kiistolassa. Vaikka juttumme pojat eivät istu kutsuvieraskatsomossa, heitä – samoin kuin ajan Raksilaa taloineen ja ihmisineen – voi bongata sieltä täältä, Riston ja Juhan esimerkiksi ajassa 03:32 kohtauksessa, missä elokuvan Jake ja Immu juoksevat ympäri Raksilaa kertomassa saksalaisten sotilaiden tulosta asemalle. ■
Pojat-elokuva on katsottavissa Elonet-sivustolla
elonet.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_112915