Teksti: Heikki Pudas ja J-P Metsävainio, kuvat: J-P Metsävainio.
J-P Metsävainio on ollut paljon julkisuudessa legendaarisen Queen-kitaristi ja astrofyysikko Brian Mayn ja Astronomy-lehden päätoimittajan ja tiedekirjailijan David J. Eicherin yhteisen kirjan, Cosmic Clouds 3-D, Where stars are born, julkistamisen myötä. Tämän ja J-P:n muiden saavutusten myötä Raksilallekin heijastuvan positiivisen mielikuvan johdosta luovutetaan Metsävainiolle Raksila-muki nro 32.
Onnitteluviestin yhteydessä kysyin Jukka-Pekalta, haluaisiko hän vastata muutamaan kysymykseen asukasyhdistyksen lehtijuttua varten. Myöntävä vastaus tuli samantien.
Kuvaat avaruutta ja sen järjestelmiä valovuosien päässä planeetaltamme. Miten näet ja koet Raksilan tässä maailmankaikkeuden kontekstissa?
Raksila on ainoa kotini tässä maailmankaikkeudessa, täällä myös työstän ottamani valokuvat julkaisukelpoisiksi. Koen siis paikan hyvin tärkeäksi itselleni.
Uusimman julkaisusi kumppani, Brian May, asustaa Englannissa. Minkälaisia haasteita koit ja millaisia uusia toimintatapoja opit työskennellessänne yhdessä?
Suurimpana haasteena oli tietysti epidemian aiheuttamat ongelmat. Kaikki suunnitellut tapaamiset ja tapahtumat peruuntuivat kun siirryimme työskentelemään ainoastaan etäyhteyden kautta. Brianin kanssa on helppo työskennellä, olemme olleet yhteyksissä yli kymmenen vuotta joten tunnemme toistemme työtavat ja työn. Kirjaa tehdessä tietysti korostui Brianin astrofyysikkopuoli muusikko Brianin jäädessä taustalle soittelemaan. Uutta minulle oli etätyöskentely tässä laajuudessa ja kuinka työlästä se oli verrattuna normaaleihin rutiineihin.
Onko Raksilalla ja sen historialla jotain henkilökohtaista merkitystä sinulle?
Raksila on ollut hyvin pitkään haaveissa mukana asuinpaikkana ja useita tuttaviamme asuu Raksilassa, joten alue oli hyvin tuttu jo ennen tänne muuttoa. Olemme vaimoni kanssa asuneet täällä Raksilassa nyt hiukan yli neljä vuotta ja nauttineet joka hetkestä. Asuimme yli kaksikymmentä vuotta Oulun ydinkeskustassa keskusaukion reunalla, Raksilaan muutto tuntui todella hienolta. Vaikka tämä alue sijaitsee käytännössä Oulun ytimessä, vuodenaikojen vaihtelu, eläimistö ja luonto on aivan eri tavoin läsnä täällä.
Onko Oulu ja Raksila työskentelyäsi ajatellen jotenkin paremmassa tai heikommassa asemassa kuin joku muu paikka/alue Suomessa/pallollamme?
Koko pohjoinen alue on työni kannalta ehkä yksi maailman huonoimpia, ilmaston ja pohjoisen sijainnin vuoksi. Tällä leveysasteella syvän taivaan kuvausta voi tehdä vain kuuden kuukauden jakson aikana koska kevät-, kesä- ja syyskuukausina täällä ei ole lainkaan astronomista pimeyttä. Toisaalta juuri tämä antaa minulle aikaa kehittää kuvaustekniikkaa ja pohtia tekemisiäni kunnolla.
Mitä haluaisit muuttaa nykyisessä Raksilassa?
En varsinaisesti oikeastaan mitään, tietysti osana kaupunkia alue kehittyy, toivottavasti vieläpä hallitusti. Toivon että alue säilyy elävänä ja myös tiettyä elämän rosoisuutta kunnioittavana. En halua että alueesta kehittyisi jonkinlainen ulkoilma- ja asumismuseo.
Onko sinulla jokin motto, elämänohje tai ajatelma jonka haluaisit jakaa?
Katselkaa välillä yötaivaalle ja miettikää missä me asumme suuressa mittakaavassa. Tämä antaa mittakaavaa elämään ja siirtää ehkä henkistä horisonttia pikkaisen ulommaksi. ■