Raksilan pojista ja tytöistä kasvoi Raksilan perinneyhdistys

Teksti: Kaisa Pudas ja Mirja Tuliniemi, kuvat: Raksilan perinneyhdistyksen arkisto.

Yli kymmenen vuotta toiminut yhdistys syntyi rakkaudesta Raksilaan ja tarpeesta muistella lapsuus- ja nuoruusajan kotikulmia. Myös alueen tulevaisuus kaikkine kaavamuutoksineen kiinnostaa yhdistystä. Jäseneksi ovat tervetulleita kaikki Raksilassa asuvat ja asuneet tai muuten Raksilasta pitävät. 

Jokainen raksilalainen lie Rintalansa lukenut – tuon sota-ajan romaanin, jossa Raksilan pojat Immu, Pate, Urkki, Matti ja Jake vaanivat saksalaissotilaita ja heidän heilojaan. Rintalan sanotaan kuvanneen teostaan reissuksi lähihistoriaan, ja sitähän se onkin. Rintala asusteli itse Karjakadulla, ja romaani on kirjailijan muistelutarina Raksilan pojista ja vähän tytöistäkin.

Puutarhakatu 14:n lapsia eli kakaroita. Takarivissä Kari Meriluoma, keskellä vasemmalta Vappu Pyykkö, Kirsti Honka, Pirkko Meriluoma, Mirja Honka (nyk. Tuliniemi), Marjatta Liikanen, Paavo Honka ja Eero Kilponen, edessä Heikki Honka ja Taru-koira. Kuvan on ottanut Mirjan isä Matti Honka.
Puutarhakatu 14:n lapsia eli kakaroita. Takarivissä Kari Meriluoma, keskellä vasemmalta Vappu Pyykkö, Kirsti Honka, Pirkko Meriluoma, Mirja Honka (nyk. Tuliniemi), Marjatta Liikanen, Paavo Honka ja Eero Kilponen, edessä Heikki Honka ja Taru-koira. Kuvan on ottanut Mirjan isä Matti Honka.

Vaikka sota-aika oli rankkaa, on Raksilan pojilla ja tytöillä itselläkin tuosta ajasta paljon rakkaita ja hauskojakin muistoja. 

– Minun vanhempani muuttivat Raksilaan Puutarhakatu 10:een jo 1944. Silloin kaikki päivittelivät, kuinka he halusivat muuttaa niin kauas radan taakse, kertoo Raksilan perinneyhdistyksen puheenjohtaja Mirja Tuliniemi.

– Raksilassa asui tuolloin paljon lapsiperheitä, ja alue oli lapsille yhteinen suuri leikkipaikka ympäri vuoden. Raksila oli hyvä paikka kasvaa aikuiseksi saakka. 

Puistikkokadun ja Syrjäkadun risteys 1951.
Puistikkokadun ja Syrjäkadun risteys 1951.

Vanhat leikkitoverit pysyivät mielessä näillä sota-ajan immuilla, urkeilla ja mirkuilla, vaikka tiet myöhemmin veivätkin pois Raksilasta. Lapsuuden aikojaan Raksilassa he muistelivat kukin tahollaan, kunnes vanhat leikkitoverit saivat yhteyden toisiinsa. Silloin alkoivat yhteiset muistelureissut lapsuuden ja nuoruuden koti­kulmille. 

Hongan mummua saatellaan Amerikan matkalle Puutarhakatu 14:n pihalla 1949.
Hongan mummua saatellaan Amerikan matkalle Puutarhakatu 14:n pihalla 1949.

Rintala on mahdollisesti kuuluisin raksilalainen sota-ajan muistelija, mutta hyviä muistelijoita ovat myös Raksilan pojat ja tytöt. 

– Kaduilla ja kujilla leikittiin piilosta, Puistikkokadun tienoilla pelattiin nelimaalia ja heti sodan jälkeen Pakkalan koulun taakse tehtiin luistinkenttä, jossa järjestettiin rusettiluisteluja ja leikittiin kuka pelkää mustaa miestä, muistelee Mirja. 

Sanomalehti Kalevassa ennakoitiin 13.4.1976, että kaupunki ei enää 80-luvulla jatkaisi Raksilan puutalo­­tont­tien vuokra-aikaa.
Sanomalehti Kalevassa ennakoitiin 13.4.1976, että kaupunki ei enää 80-luvulla jatkaisi Raksilan puutalo­­tont­tien vuokra-aikaa.

Pakkalan kentän jäädyttämistä joutui kuitenkin odottelemaan, jolloin Plaanaoja eli Laaniska sai toimia luistin­kenttänä. 

– Syksyllä aloimme odotella pakkasia ja Laaniskan jäätymistä. Heti, kun oli ollut vähän pakkasta, lähdimme kokeilemaan jään kestävyyttä. Ensin heitimme pikku kiviä jäälle. Jos kivi ei rikkonut jäätä, menimme kokeilemaan kestääkö jää jalan alla. Ensinhän jää tietysti rutisi, rutskui. Silloin emme vielä menneet kovin pitkälle. Kun jää oli sen verran vahvaa, että se kesti kävellä, otimme avuksi potkurin ja myöhemmin myös rautaluistimet. Näin pääsimme luistelemaan Pakkalan kentän jäädyttämistä odotellessa. Karjasillan ja Raksilan lapset ja nuoret luistelivat ihan sovussa, kertoo Mirja. 

Laaniska oli raksilalaisille muutenkin tärkeä paikka.

– Raksilan äidit pesivät pyykkiä Laa­nis­­kan rannalla. Pihoilla oli kaivoja, mutta myös ulkohuussit joka pihalla. Sii­tä­hän seurasi se, että juomavesi saastui ja juomavettä piti hakea vähän kauempaa. Tilanne muuttui Intiön vesitornin valmistuttua, kun taloihin saatiin vesijohtovettä, selittää Mirja Tuliniemi.

Hanna Leinosen 4. luokka Teuvo Pakkalan koulussa vuonna 1957. Mirja Tuliniemi os. Honka on ylärivissä oikealla.
Hanna Leinosen 4. luokka Teuvo Pakkalan koulussa vuonna 1957. Mirja Tuliniemi os. Honka on ylärivissä oikealla.

Raksilan tytöt ja pojat ovat muistelleet myös tiernapoikaperinnettä. 

– Oulussa oli tapana, että tiernapojat kiersivät joulun alla kodeissa ja ravintoloissa. Kierrellä ei saanut kuka tahansa, vaan lupa kiertämiseen piti anoa poliisilaitokselta. Luvan saadakseen poikien täytyi antaa poliisille näyte laulutaidostaan – laulutaito oli ihan ehdoton edellytys. Raksilan pojillekin tuli tietysti kilpailua, missä ravintolassa sai esiintyä ja tietysti vähän tappeluakin, kertoilee Mirja.

Yhteiset muistelureissut olivat niin mukavia, että Raksilan pojat ja tytöt päättivät alkaa kokoontua säännöllisesti. Ensin kerran vuodessa, sitten myös pikkujouluissa, joita alettiin järjestää Kauppatorin Kahvila-Makasiinissa. 

– Joulupukkikin on löytynyt aina omasta porukasta. Tänä vuonna eivät Raksilan pojat ja tytöt pääse pikkujoulua torille viettämään – syynä siihen tämä korona-pahalainen, harmittelee Mirja. 

Reijo Lehdon koti Vainionkatu 4, nyk. Teuvo Pakkalan katu 4. Kodin rappusilla äidin kanssa Kai ja Reijo Lehto sekä naapurin Penu-koira.
Reijo Lehdon koti Vainionkatu 4, nyk. Teuvo Pakkalan katu 4. Kodin rappusilla äidin kanssa Kai ja Reijo Lehto sekä naapurin Penu-koira.

Yhdistyksen perustaminen tuli ystävyksillä ajankohtaiseksi vuonna 2009. 

– Säännöllisissä tapaamisissa Raksilan muistelijat huomasivat, että jotenkin pitää saada jatkuvuutta tapaamisilleen, kertoo Mirja. 

Tuolloin suuri joukko vanhoja raksi­lalaisia kokoontui Seelariin, jossa päätet­tiin perustaa Raksilan perinneyhdistys ry. Jäseniä uuteen yhdistykseen liittyi noin 120. 

Hallitukseen löytyi halukkaita, mutta puheenjohtajaa ei uudelle yhdistykselle tahtonut löytyä. Mirja oli lähtenyt mukaan entisen naapurinsa Pirkon houkuttelemana, eivätkä yhteisövelvollisuudet kutsuneet juuri eläkkeelle jäänyttä Mirjaakaan. 

– En ollut oikein kiinnostunut, koska olin juuri jäänyt eläkkeelle ja luopunut kaikista yhteisövelvollisuuksistani. Olin ollut Röntgenhoitajaliiton hallituksessa 12 vuotta ja halusin aikaa vain itselleni. Veljien painostuksen vuoksi kuitenkin sitten suostuin ilmoittamaan olevani käytettävänä puheenjohtajaksi, kertoo Mirja. 

Puutarhakatu 14:n pihalta. Oikealla Syrjäkatu 11 ja taustalla Syrjäkadun jo purettuja puutaloja.
Puutarhakatu 14:n pihalta. Oikealla Syrjäkatu 11 ja taustalla Syrjäkadun jo purettuja puutaloja.

Raksilan perinneyhdistys syntyi rakkaudesta Raksilaan. Yhdistys on toiminut nyt 11 vuotta. Säännölliset tapaamiset on järjestetty vuodesta 2010 lähtien Kärppä-klubilla aina Marjatan päivänä.

– Päivä valittiin Timosen Eeron vaimon nimen mukaan, naureskelee Mirja. 

Yhdistyksen nykyisiä jäseniä löytyy ympäri Suomea, asuupa yksi heistä Ruotsissakin. Ruotsissa asuva Pentti Pirkola on muuten näytellyt yhdeksässä Wallander-elokuvassa! 

Mirja ja Ruotsissa asuva ”filmitähti”-Pentti, joka on näytellyt Wallander-elokuvissa.
Mirja ja Ruotsissa asuva ”filmitähti”-Pentti, joka on näytellyt Wallander-elokuvissa.

Yhdistyksen jäsenmäärä on ajan mittaan kuitenkin vähentynyt, sillä nuo entiset sodanajan lapset ovat jo iäkkäitä ja melko moni heistä on jo kuollut. Urkki Koskipaasi kuoli viime kesänä. 

Perinneyhdistys ei tänä päivänä ole pelkkää muistelua, vaan sen jäsenille alueen nykyisyys ja tulevaisuus ovat yhtä tärkeitä kuin meille nyky-raksilalaisille. Meillä on Raksilan suhteen yhteiset tavoitteet ja mielenkiinnon kohteet: Raksilan asuinalueen viihtyisyys ja turvallisuus. Meitä kaikkia kiinnostavat alueen liikennejärjestelyt, yliopiston sijoituspaikka, vuokrasopimusten jatkoajat, alueen monet kaavaluonnokset ja etenkin Raksilan suojelukaavan eteneminen. 

– Koska me haluamme pitää edelleen yhteyttä toisiimme ja etenkin Raksilaan, haluamme olla yhteistyössä Raksilan asukasyhdistyksen kanssa, kertoo Mirja. ■ 

Osuuskauppa Arinan myymälä Ratakatu 12:ssa vuonna 1934.
Osuuskauppa Arinan myymälä Ratakatu 12:ssa vuonna 1934.

* * *

Lisää raksilalaisten muisteloita löytyy perinneyhdistyksen kotisivuilta:
raksilanperinneyhdistys.com/muistelua-2/raksilan-pojat-tiernapoikina
Sieltä löytyy myös muistelu Pentin tiestä Wallander-elokuviin:
raksilanperinneyhdistys.com/muistelua-2/pieni-kertomus-raksilasta-maailmalle

Raksilan perinneyhdistys ry
Yhdistyksen tarkoituksena on tarjota Oulun Raksilassa sotien aikana ja sotien jälkeisinä vuosina asuneille mahdollisuus muistella yhdessä elämää Raksilassa sekä edistää tiedon saantia Raksilasta ja sen historiasta.

Raksilan perinneyhdistyksen jäseneksi voivat liittyä kaikki Raksilassa asuvat ja asuneet tai muuten Raksilasta pitävät. Jäseneksi pääsee täyttämällä hakemuksen raksilanperinneyhdistys.com/anomus.pdf ja lähettämällä sen Mirja Tuliniemelle. Yhdistyksen hallitus hyväksyy jäsenet. Jäsenmaksu on 15 €/vuosi. Jäsenyys on voimassa 1.7.–30.6.

Puheenjohtaja: Mirja Tuliniemi, Kiiestie 31, 90440 Kempele
mirja.tuliniemi@dnainternet.net, 040 847 4968