Anna

Teksti: Ritva Ilonen.

Anna oli vanha, ryppyinen pieni mummo, yksineläjä, joka asui 1980-luvulla Karjakadulla ”Paavo Rintalan talon” eteläpäädyssä. Anna piti lapsista ja puhutti heistä useita; tosin Annan ulkonäkö pelotti hieman lapsia ja lapset yleensä juoksivat Annaa karkuun nauraen. Lapsia olikin talon pihalla useita: Rauno ja Jaana sekä heillä hoidossa olleet Pete, Liisa ja Mikko, meidän tytöt Pinja ja Tuuli (aidan toiselta puolelta) sekä välillä myös iltapäivähoidossa olleet Tuula ja Sebastian

Annalla oli tiettyjä toistuvia tapoja, jotka naurattivat meitä naapureita. Yksi melkein kuukausittain toistuva päivä oli eläkepäivä. Silloin Anna lähti aamusta asioille, nostamaan eläkkeen, ja sitten mentiin juhlan kunniaksi Alkoon. Kesäpäivinä hän nautti juomastaan ulkona portailla istuen, mutta omien sanojensa mukaan, hän ei koskaan juonut lasten nähden suoraan pullosta. Siksipä pullo olikin ruskeassa Alkon paperipussissa… 

Pullo tyhjeni iltaa kohti, ja niinpä kauniina kesäiltana Anna siirsi tuolin ulkoportaiden päähän ilta-aurinkoon ja viihdytti naapureita virrenveisuulla… 

Joskus eläkepäivän reissu loppui jo Impolan toisille portaille iltapäiväaurinkoon. Matka jatkui siitä pikkuhiljaa kotia kohti. Kerran väsymys oli iskenyt jo matkalla ja Anna istui hyväntuulisena Impolan edessä lehmuksen juurella. Impolan Laura oli kertomansa mukaan mennyt tiedustelemaan Annalta onko kaikki hyvin, tarvitseeko Anna apua. Tähän Anna oli vastannut kipakkaan tyyliin: ”Saa kait sitä ihminen rauhassa istua puun juurella!”

Sadekelillä Anna pesi aina ahkerasti ulkorappuset, oven ja ulkoseinää. Samoin hän kävi sateen jälkeen aina lakaisemassa luudalla kaikki vesilätäköt kuiviksi, tästä seurasi tietenkin sitten se että piha oli kuoppainen. Meillä, aidan toisella puolella, oli remontin yhteydessä kaivettu kellaria ja jättömaa oli isossa kasassa pihalla. Siitä Anna sitten haki, luvan kanssa, Pulmusokeri-laatikolla maata kuoppiin.

Ensimmäinen kohtaaminen Annan kanssa oli jo kevättalvella 1985. Silloin me kaksi perhettä olimme ostaneet talomme, ja odottelimme remontin alkua. Toisen naapurin vanha kuplavolkkari oli tuotu pihaan. Se oli ollut kolarissa ja auton etuosa oli aika lailla rutussa. Kun naapurin mies oli ollut auton luona, oli Anna tarkkailemassa tilannetta aitaan nojaten ja tuumasi: ”Kyllä siinä on rikas mies kun on ostanut tuollaisen talon, mutta auto ei ole mistään kotoisin!”

Tarinat talteen – Raksila 100 vuotta: Raksilan asukasyhdistyksen Raksila 100 -työryhmä pyrkii keräämään laajan kokoelman juttuja ja muisteloita rakkaasta Raksilastamme. Tarinoita sellaisena kuin eri-ikäiset ja -taustaiset raksilalaiset ovat oman aikansa nähneet, kokeneet ja tunteneet. Osan tarinoista julkaisemme myös Raksila-lehdissä.Viime vuoden lehdessä tutustuimme 1930–40-lukujen ja 1960-luvun poikien elämään. Tänä vuonna 1990-luvun poikien elämää meille valottaa Taneli Okkonen. Tyttöjuttujakin lehteemme kaipailemme!