Raksilan poikia 1990-luvulla

Teksti: Taneli Okkonen, Raksilan poika vm. 1988, nykyisin FC Lahden mediapäällikkö.

No se on Taneli tässä terve!

Meijän lemppari Raksilan puistopeli oli ehottomasti Purkkis.

Purkkista pelattiin niin että, siihen, mitäs se olikaan ennen se puisto, sellaista tummanharmaata, kivituhkaa – siihen kivituhkaan piirrettiin purkki elikkä semmonen ympyrä, ja siihen sisälle laitettiin jalkapallo. Ja sitte me pojat oltiin siinä ympärillä, ja oli tyttöjäki pelaamassa, ja sitten aina joku potkas sen pallon siitä mahollisimman kauas, joku jäi Purkiksi ja se lähti hakemaan palloa ja kaikki muut juoksi piiloon. Ja Purkki vei pallon sinne keskelle, ja alko kattoon, että missä näkkyy piiloon juosseita kavereita. 

Usein lempipiiloa ehotettiin, ja sitten kaikki lähti juokseen Puutarhakadulle päin ja eka, se vähän korkeempi keltanen talo siinä kulmassa, niin siitä koukkas sinne sisäpihalle ja siitä sitten juostiin kohti sitä Syrjäkadun puiston kulman kulmataloa, niin sieltä pihojen poikki. Ja siinä, sitä seuraavalla pihalla marketteja päin, kasvo perunoita ja porkkanoita, niin jotku söi porkkanoita suoraan penkistä – muistan kun kerran oltiin siellä piilossa. Se oli ihan ykköspiilo. Sieltä sitten kulettiin pihojen poikki Syrjäkavulle ja sieltä kulmasta sitten kurkittiin kuka pääsi taas potkaseen palloa ja pelastaan kaverit. Aika tuttu peli niinku konkka ja muitakin samanlaisia, mutta me pelattiin sitä aina jalkapallolla. 

Puistossa pelattiin muutenkin paljon jalkapalloa. Meitä oli Puutarhakadulta minä Taneli, Eppu, Otto, Jotti, ja sitten isompia poikia oli Ronttis ja Mikkis, ja tietenkin Seppis kun se asu siinä puiston kulman talossa, ja sitten Niila joka asui myös puiston laitamilla, se oli varsinkin hyvä pelaan jalkapalloa.

1990-luvun pojat ja OLS Belgian pelaajat, oikealta Jotti, Taneli, Eppu ja Joona. Raksilan pojat pelasivat Oulun Luistinseuran kaupunginosajoukkue ”Belgiassa”. Kuvat Taneli Okkosen kotialbumi.
1990-luvun pojat ja OLS Belgian pelaajat, oikealta Jotti, Taneli, Eppu ja Joona. Raksilan pojat pelasivat Oulun Luistinseuran kaupunginosajoukkue ”Belgiassa”. Kuvat Taneli Okkosen kotialbumi.

Ja sitten ykköspiiloja oli Puutarhakavulla lehtiroskis, mihin ite menin joskus, eli lehtien kierrätyspiste. Siellä oltiin välillä kaverinki kanssa, välillä vähän luukkua nostettiin, että näkkyykö purkkia vai ollaanko vielä piilossa vai lähetäänkö etenemään kohti palloa. Välillä sinne kävi jotkut laittaan lehtiä, joku täti vähän yllätty ku kaato kassillisen lehtiä meijän päälle, me sanottiin: ”Shh me ollaan piilossa, me pelataan purkkista”.

Ja puistossa pelattiin hyvin paljon myös jalkapalloa. Meillä oli kaks jääkiekkomaalia ja aina vähän vaihettiin kentän paikkaa kun se nurtsi kului siitä aika paljon, meillä oli kovat pelit! Me pelattiin sellaisella pienellä jalkapallolla, niinku minifutiksella ja meillä oli siihen vielä omat säännöt: kolme vastaan kolme oli aina pelit, ja kolme joukkuetta: Brasilia, jossa pelas Eero, Jotti ja Seppis, sitten oli Ranska joka pelas toisella puolella puistoa, ja sitten oli West Ham. Niille jäi jämäkenttä, se kolmionmuotoinen kaupungin puolella, ne kun pelas harvemmin. Sitten siihen tuli kukkaistutukset niin ei voitu enää pelata. 

Siinä kolmionmuotoisella alueella pelattiin myös pesistä. Ja pelattiin vielä senkin jälkeen kun tuli kukkaistutukset, sieltä oli vaan hankalampi löytää palloa kun oli kukkia. Ikähaitaria oli aika paljon, varsinkin kun pelattiin pesäpalloa: jos ei osunut palloon mailalla kahdella ensimmäisellä, niin sai lyödä viimesen heiton kädellä – sillon pysty pienemmätkin osallistuun peliin.

Herkuttelua Tanelin synttäreillä pihapelien jälkeen, pojat vasemmalta Matti, Harri, Eppu, Taneli ja Otto. Kuva: Taneli Okkosen kotialbumi.
Herkuttelua Tanelin synttäreillä pihapelien jälkeen, pojat vasemmalta Matti, Harri, Eppu, Taneli ja Otto. Kuva: Taneli Okkosen kotialbumi.

Välkkylän mäki oli meiltä aika kaukana, varsinkin talvella siellä käytiin enemmän. Välillä mentiin Välkkylään pyörillä, ja joskus lähettiin sitten ostoskärryillä laskeen Välkkylän mäkee. Tai oikeestaan Jotti, se oli aika hurja. Ostoskärryissähän ei silloin ollut pantteja, ja niitä oli aina markettien ympäristössä.

Ja sitten ajettiin pyörillä Välkkylän mäkeä alas. Olin mää pari kertaa ajanutkin sen pyörällä, mutta sitten kerran oli jotenkin niin pomppusa reittivalinta, että lensin hyvällä kaarella pyörän yli ja pyörä jotenkin ajoi mun yli. Sitten olikin puoli naamaa ruhjeella… Me ei oikeestaan saatu olla niin kaukana, niin sitten piti keksiä hyvä tarina, että ”oltiin siinä Oton hiekkalaatikolla ja jotenkin siinä kompastuttiin…”.

Me saatiin itse asiassa aika paljon kehuja kun pelattiin paljon siinä puistossa. Monet puiston laitamilla asuvat tuli sanomaan, että hirviän mukava kuulla pelien ja lapsien ääniä. Siinähän oli monesti penkeillä istumassa aika paljon spurkuja juomassa keskikaljaa, ja myöhemmin kiljua. Kun aika paljon pelattiin siinä sitä futista, niin spurkutkin lähti siitä sitten pois.

Tarinat talteen – Raksila 100 vuotta: Raksilan asukasyhdistyksen Raksila 100 -työryhmä pyrkii keräämään laajan kokoelman juttuja ja muisteloita rakkaasta Raksilastamme. Tarinoita sellaisena kuin eri-ikäiset ja -taustaiset raksilalaiset ovat oman aikansa nähneet, kokeneet ja tunteneet. Osan tarinoista julkaisemme myös Raksila-lehdissä.Viime vuoden lehdessä tutustuimme 1930–40-lukujen ja 1960-luvun poikien elämään. Tänä vuonna 1990-luvun poikien elämää meille valottaa Taneli Okkonen. Tyttöjuttujakin lehteemme kaipailemme!