Teksti: Ritva Ilonen.
Veljekset perheineen olivat ostaneet talon Puu-Raksilasta 80-luvun puolivälissä. Vaikka talossa oli aiemmin asunut 11-lapsinen perhe, tarvitsi se silti täyden peruskorjauksen.
Oli kaunis kesäyö ja veljekset kaivoivat maapohjaista kellaria syvemmäksi koska uusi viemäriputki piti saada asennettua. Väsymys alkoi jo painaa; toinen kaivoi ja heitti isoja multakokkareita ja kiviä kottikärryyn, jonka toinen sitten kärräsi ulos.
Kärrylasti oli jälleen täysi kun huomattiin, että erään ”multapaakun” sisältä pilkisti siivekkeet… Palopommi!
Kaivaminen loppui siihen.
Äkkiä soittamaan lähimmästä naapurista (kännykät keksittiin vasta kymmenen vuotta myöhemmin) kasarmille päivystäjälle, että tulevat hakemaan sen pois. Juu tullaan. Odotusta. Uusi soitto. Joo tullaan. Nyt oli jo yö myöhä, ketään ei kuulunut ja veljekset lähtivät koteihinsa.
Seuraavana aamuna soitettiin sitten poliisille löydöstä. Sieltäpä tulikin heti SUPOn pojat Ladalla; heinän korrella kokeiltiin – juu, latingissa on… Sinne se ”palopommi” heitettiin Ladan takakonttiin ja lähdettiin viemään sitä jonnekin…
Myöhemmin tavattiin talon entinen omistaja, jolle kerrottiin tapauksesta. Kauhistus oli hirveä, kun hän kuvitteli mitä kaikkea olisi voinut tapahtua, kun lapset olivat sateisina päivinä leikkineet kellarissa.
Myöhemmin selvisi, että Talvisodan aikana oli katolle pudonnut ”suutari” tehden kunnon lommon peltikattoon. Ilmeisesti se oli sitten siirretty kellariin hiekan alle, kuten sen aikaisissa ohjeissa neuvottiin.
Onni onnettomuudessa, myöhemmin kellarin lisäkaivun yhteydessä löytyi vielä muutama käsikranaatti puhumattakaan kaikesta muusta tavarasta, joista olisi saanut vaikka kotiseutumuseon
aikaiseksi!