Altti Martikkalan runo.
Linja-autolta kioskille kävelen
Tuttu myyjä kassalla, yllätä eipä
ostokseni aina saman sävelen,
Pillimehu, lehti ja kolmioleipä
Puiden keltalehdet pois on tippuneet
Marraskuuta viedään, katuun jäävät askeleet
Tervehtii betonitornit sekä puutalot
Kioski, räntä, linnut, katuvalot
Pihlajapuut parkkipaikan on kadonneet
Tilhet, niin kuin minä, niitä kaipailee
Parkkipaikan, asfaltin ja kantojen yllä
Mustat linnut lentää taivaalla myllätyllä
Ja naakat Raksilan
Ne tuntee maailman
Valot varjot katujen
Kaiken lämmön, kylmyyden
Ja naakat Raksilan
Ne tuntee maailman
Ne tuntee ihmisen
Kaiken lämmön, kylmyyden
Pimeä taivas, autot jonossa pitkässä
Ostoksien kanssa kaupalta kävelemässä
Mietin kevättä, tuleeko se koskaan
Kun painan kenkäni Raksilan loskaan
Ja naakat Raksilan
Ne tuntee maailman
Valot varjot katujen
Kaiken lämmön, kylmyyden
Ja naakat Raksilan
Ne tuntee maailman
Ne tuntee ihmisen
Kaiken lämmön, kylmyyden
Silti, vaikka vähän olen täällä ollut elämästä
En tällä ilmallakaan lakata miettimästä,
että olen kiintynyt tähän katuun
Kuulun tänne, Raksilaan, välille betonin ja puun
