Raksilan asukasyhdistys perusti tänä vuonna Raksila 100 v -työryhmän, jonka tehtävänä on suunnitella Raksilan ensimmäisen asemakaavan 100-vuotisjuhlaa vuodelle 2023. Yhtenä työryhmän tavoitteena on kerätä yksiin kansiin juttuja ja muisteloita rakkaasta Raksilastamme. Yksittäisiä muisteloita löytyy jo kirjallisina muun muassa Raksilan Perinneyhdistyksen verkkosivuilta, mutta tavoitteena on koota laajempi kokoelma tarinoita sellaisena kuin eri-ikäiset ja -taustaiset raksilalaiset ovat oman aikansa nähneet, kokeneet ja tunteneet.
Kaikkea elämässään tapahtunutta ei millään voi muistaa – ja hyvä näin. Muistamme parhaiten tapahtumat ja asiat, jotka ovat olleet itsellemme merkityksellisiä. Tähän lehteen (Raksila-lehti 2021) Raksilan asukasyhdistyksen puheenjohtaja Heikki Pudas kävi jututtamassa 1930–40-luvun Raksilan poikaa Eero Timosta ja Raksila-lehden toimittaja Hannele Dufva 1960-luvun Raksilan poikia Riku ja Risto Isohätälää sekä Juha Dufvaa.
Juttujen perusteella poikien elämä oli kyllä melkoisen vauhdikasta. Vauhdikkaasta elämästä tuli lopulta juttua niin paljon, että osa siirretään suosiolla tulevaan tarinakokoelmaan. Tähän lehteen keräsimme haastatteluista valikoiman Raksilan poikien kepposia, kolttosia ja muita tärkeitä poikien juttuja. ■
Teksti: Hilja / Ulla Vahtera. Kuva: Lasse Vahtera.
On kulunut yli 20 vuotta siitä, kun kaupungin lanseeraama, asukkaiden aktiivisuuteen kannustava paikallisagenda osaltaan toteutui kaupunginosassa mitä esimerkillisimmin, ikinä. Aikaa muistaa isolla ilolla – se sai aikanaan näkyvyyttä tiedotusvälineitä myöten.
Oltiin saatu aikaan leikkipuisto. Oltiin itse, oman kaupunginosan omalla ammattitaidolla talkoovoimin laadittu raa’at periaatesuunnitelmat pieneksi leikkialueeksi kaupunginosan pienimmille. Sijaintina oli kaukolämpöputken takia sula lämpäre. Paitsi että kaikki tärkeilemättömään suunnitteluun osallistujat sinällään olivat asiantuntijoita – äitejä, isiä, isosiskoja ja -veljiä – oli periaatteiden laadinnassa lisäarvona osallistujien oma ammattitaito mm. pedagogiikan, arkkitehtuurin ja terveydenhuollon saroilta. Jopa ajateltujen vaatimattomien istutusten soveltuvuuden ja historiallisen oikeellisuuden arvioinnissa hyödynnettiin alan tutkijaa yliopistolta – nykyään pääkaupungissakin toimivaa kasvitieteen dosenttia. Liikkeellä voi väittää olleen koko lailla kovan joukon. Annettiin paljon, mutta keskinäisessä vuorovaikutuksessa saatiin monin verroin enemmän.
Koska alue aikanaan syntyi rautatietyöläisten itselleen rakentamien pientalojen korttelistoksi, oli itsestään selvää nostaa esiin sen oma historia. Lähdettiin katsastamaan läjiä nyt jo purettujen VR:n makasiinien nurkilta – tai mikä hallintonimike maassa makaavan sälän omistajuudella tuolloin olikaan. Oltiin saatu lupa tarkistaa hylättyä tavaraa josko siitä meille jotain. Varmoina siitä, että aarteitahan ne, kytkettiin farmariauton perään suurin mahdollinen peräkärry. Takapenkki miehitettiin poikasilla ja tyttösillä, joilla kävelytaitoa hiukan.
Varastoalueet tuottivat sekä pettymystä että iloa. Oltiin ajateltu, että pikkupuistoomme olisi komeaa sijoittaa valtava resiina. Muuta ei tarvittu. Idealla oli perustelu: parin korttelin päässä suunnitellusta leikkipaikasta oli höyryveturi, jossa saattoi – hyvin harvinaista kyllä – kiipeillä. Lapsille höyryveturi oli henkinen etappi; sen verran kaukana ja jyhkeänä sinne oli lupa mennä vain aikuisten kanssa. Ajateltiin, että komealla, kaupunginosalle identiteettiä ja yhdelle lapselle – Vetulle – nimenkin antaneella höyryveturilla hyvin voisi olla lapsi, resiina, jonka koti olisi pientemme leikkipaikka. Kaupunginosassamme olisi näin merkityt, hauskasti hierarkiset paikat.
VR:n romukasoissa makaavat resiinat olivat vaan kovin pieniä. Ei se mitään – lennossa suunnitelmaa säädettiin miehissä. Päätettiin kysyä, saadaanko kaivaa esiin ja kunnostaa useampi pikkuinen resiina ja niihin lavat. Muutamia värikkäitä rautatieliikennemerkkejäkin löytyi ja myös niiden äärellä syttyivät toimeliaiden lasten silmät. Into tarttui varastomiehiin ja juuri he lupasivat auttaa kunnostamisessa. Oltiin kainoja ja kehdattiin pyytää aluksi yhden pienen resiinan, kahden lavan ja parin liikennemerkin korjaamista. Kun ne aikanaan puistoon tuotiin, olivat liikennemerkit saaneet alkuperäiset värinsä. Resiinassa lavoineen oli puhtaan punaista ja keltaista. Toinen lavoista oli jäänyt pois, mutta tilalle oli tuotu pätkät oikeita ratakiskoja. Uudenveroiseksi kunnostettu esinekavalkadi paikalla enemmän kuin ilahdutti. Ylpeydellä saatiin nostaa esiin myös eteemme tehty taidokas työ!
Pontta kehkeytyi kysyä josko puistolle saada nimi. ”Ei, se ei ole mahdollista”, selitettiin meille. ”Asia edellyttää asemakaavan muutoksen, alue kun ei edes ole mikään puisto, vaan katu”. Ikiaikaisesti puistona toimineen lämiskän viralliset ristiäishaaveet kuopattiin suosiolla.
Indienimeltään ”resiinapuisto” jatkoi leikkipaikka elämäänsä. Puiston kulmauksen kuusipuu sai talvivalot, oikeat hehkulamput. Jossakin vaiheessa narkkarit koki asuttaa penkkejä, mutta yritykseksi jäi, puisto kun harkitusti oli sijoitettu kotien ikkunoiden näkymiin. Muutama isällinen karjaisu hääti jengin kuin jengin.
Nyt, kuten mainittu, aikaa nopeasta tempauksesta, johon, kuten mainittu, kaupunki itse maanitteli, on kulunut yli 20 vuotta. Mitä on tapahtunut?
Puisto sai olla sellaisenaan rauhassa, mutta kovasti käytettynä tuon reilut 20 vuotta. Sitten kaupunki itse laati uuden suunnitelman, jossa leikkialue indiesävystään huolimatta sai jatkaa olemassaoloaan – periaatteessa. Rautatieläisyyttä resiinan osaa lukuun ottamatta esitettiin karsittavaksi. Suunnitelma saatettiin asujaimiston arvioitavaksi – se toimi edelleen aktiivisesti. Palautteena oli esitys, jossa toivottiin alkuperäisyyttä jäävän enemmän. Toteutettavassa suunnitelmassa jotain säilyi ja jotain karsittiin – resiina säilyi ja asukkaiden toivomuksesta myös liikennemerkit.
Puiston uudistustyöt tehtiin syksyllä. Resiina kunnostettiin viimeisen päälle ja tuotiin uudelleen säädetylle paikalleen. Alkutalvesta resiinassa keikkuivat takapenkillä istuneiden lasten lapset.
Yhtenä päivänä juuri ennen joulua resiinan ympärillä hääri mittamies. Seuraavana päivänä kokoontui paikalle viiden hengen delegaatio. Jouluna resiinaa ei enää ollut.
PS. Eikä kuusipuun hehkulampuissa valoa. Puu oli jätetty kaatamatta asukkaiden yleissivistettyä suunnittelijaa, että puu aina oli toimittanut koko kaupunginosan joulukuusen virkaa. Sähköpiuhat kuitenkin katkottiin ja jätettiin lojumaan sähköt antaneen asuinrakennuksen seinustalle. Vetulle nimen antanut veturi poistettiin aikoja sitten. ■
Hilja
Entinen raksilalainen, Rakennettu Ympäristö -lehden päätoimittaja, arkkitehti Ulla Vahtera toimi yli kymmenen vuoden ajan lehden pakinoitsijana nimellä Hilja. Piirustuksen pakinaan on tehnyt Ulla Vahteran puoliso Lasse Vahtera, entinen raksilalainen hänkin. Pakina on ilmestynyt Rakennettu Ympäristö -lehdessä 1/2015.
Nuutti Koisti ja Markku Lappalainen ovat raksilalaisia nuoria miehiä, jotka laittoivat vireille oman ”kevytyrityksensä” MANUNPIHA-APU elokuussa 2021 viimeisen koulujen lomaviikon aikana. Nimensä mukaisesti piha-avun pojat auttavat erityisesti ulkotöissä. Markku ja Nuutti ovat nyt 12-vuotiaita ja ovat tunteneet toisensa jo esikouluikäisestä. Viidenneltä luokalta asti pojat ovat olleet parhaita kavereita, ja nyt heitä yhdistää yhteinen yritys.
Mistä pojat saivat idean? Nuutti kertoo, että kahdentoista vuoden iässä ei oikeastaan voi päästä muualle töihin, vaikka halua ja aikaa työtekoon olisikin. Kun pojat olivat pohtineet asiaa ja katselleet Raksilan pihoja, he päätyivät omatoimiseen ratkaisuun.
– Jos ei voi muihin yrityksiin mennä töihin, niin miksei aloittaa omaa?
Pojista on tietenkin mukava ansaita hieman omaa rahaa, taskurahaa, jonka käytöstä voi itse päättää. Mutta aitoa raksilalaishenkeä osoittaa myös halu auttaa muita ja tehdä Raksilasta mukava paikka elää.
– Se on mukava, kun saa auttaa ihmisiä, jotka eivät itse pysty tekemään.
Nuutti Koistille (vasemmalla) ja Markku Lappalaiselle on tärkeää, että asiakkaat ovat tyytyväisiä.
Pojat mainostivat toimintaansa jakamalla peräti 500 mainosta, vaikka toteavatkin, että suurempaan mainontaan resurssit ja aika eivät oikein riitä. Töitä on kyllä riittänyt, mutta syksyn pihatöiden mentyä ohitse kysyntä on nyt hieman hiipunut.
Millaisia töitä pojat sitten ovat tehneet? Joukossa on ollut isompia villiintyneen pihan kunnostuksia, mutta myös erilaisia muita pihatöitä: rikkaruohojen kitkemistä, haravointia ja trimmeröintiä. Ruohonleikkuria on käytetty ahkerasti. Työkalut ovat osin asiakkailta, mutta pojat voivat tuoda mukanaan myös esimerkiksi oman ruohonleikkurinsa. Lumitöitä ei ole vielä päästy tekemään, mutta nekin ovat listalla. Pojat harkitsevat mielellään myös muita töitä, mikäli sellaisia tarjotaan. Kysykää rohkeasti!
Miten työteko on sitten asettunut poikien arkielämään? Onko se häirinnyt koulutyötä tai harrastuksia? Kuten pojat toteavat, toiminta ei ole koskaan tuottanut ongelmia.
– Ei ole ollenkaan häirinnyt koulunkäyntiä, sehän on niin kuin harrastus! Mukavaakin tämä sivujuttu on!
Vanhemmat ja opettajat eivät siis ole huolissaan poikien toiminnasta. Koulu sujuu ja paljon muutakin ehditään harrastaa. Nuutti ja Markku ovat molemmat partiossa ja lisäksi Nuutti pelaa vesipalloa ja Markku harrastaa jalkapalloa, judoa ja musiikkia.
Tulevaisuuden suunnitelmiin ura yrittäjänä ei välttämättä kuulu, mutta kukapa tietää? Jo tähänastinen toiminta on ollut palkitsevaa. Kertyneillä tuloilla on käyty mm. vesipuistossa. Tärkeää – ja ehkäpä tärkeintä – on se, että poikien mukaan tyytyväisiä asiakkaita on ollut paljon.
– Iloisia asiakkaita, pojat kertovat.
Eikä ihme, sillä kuten he toteavat, he tekevät ”sen mitä pitääkin, ja ehkä vähän ekstraakin”.
Joten kun lunta alkaa tulla taivaalta, niin muistakaapa MANUNPIHA-AVUN pojat. Pojat tekevät mielellään hommia ympäri vuoden ja toimivat sekä Raksilassa että Karjasillalla. Yhteyttä voitte ottaa joko Nuuttiin 040 461 2675 tai Markkuun 040 215 9336. Poikien oman iskulauseen mukaisesti tarjolla on ”hyvää palvelua halvalla hinnalla”. ■
Keväällä 2022 Karistolta ilmestyy teos Seikkailijat Ruusu ja Säde, jonka molemmat tekijät ovat asuneet lapsuudessaan Raksilassa. Johanna Hulkon kirjoittama ja Sanna Pelliccionin kuvittama kirja on lämminhenkinen seikkailusatu ystävyydestä ja rohkeudesta.
Seikkailijat Ruusu ja Säde -kirjan kansi.
”Eräissä Kariston juhlissa tulimme puhuneeksi lapsuuden kotipaikoista. Johanna Hulkko kertoi Raksilasta. Olimme asuneet oikeastaan vastapäisissä taloissa, Johanna korkealla, minä matalalla. Johannan ikkunasta näkyi lintuperspektiivistä tuohon pihaamme, osoitteeseen Puutarhakatu 10, jonka keskellä seison kuvassa yksin. Näen talosta usein unta.
Johanna kirjoitti, minä kuvitin tämän ihanan katoilla seikkailusta, omenapuista, Impolan kaupasta, leipomosta, hurjuudesta ja vapaasta lapsuudesta kertovan kirjan Seikkailijat Ruusu ja Säde. Kirja ilmestyy keväällä 2022.
Raksila vaikuttaa minussa edelleen. Palaan sinne kävelylle ja ystävän luo usein Oulussa käydessä. Viime kesänä Impolan kauppaan oli avattu kesäkahvila. Talo näyttää samalta, mutta enää sen nurkalla ei pieni Anna-mummo juo tumppuun piilotetusta pullosta kirkasta.” ■ Sanna Pelliccioni
Muistikuvien mukaan elokuussa 1980 Puutarhakatu 10:ssä juhlittiin pihasynttäreitä, päivänsankarina Outi Niemelä, keskellä Outin sisko Sanna Pelliccioni, os. Niemelä. Kuva Urpo Niemelä.
Oli useita syitä, miksi mielestäni oli ehdottoman upea ratkaisu hankkia asunto puu-Raksilasta.
Ensinnäkin sijainti on yksi Oulun parhaista. Tuskin tarvitsisin enää autoa, sillä kaikki palvelut ovat aivan nurkan takana. Alue on lähellä keskustaa, mutta silti ikään kuin maalla. Keskeisestä sijainnista huolimatta siellä vallitsee rauhallinen ja idyllinen tunnelma. Voiko olla mitään parempaa?
Toinen syy oli vanhan asuinalueen ja talon tunnelma. Vanhoista taloista huokuu välittömästi erilainen kodikkuus, jota uusissa taloissa ei ole. Sopivan kohteen ilmaannuttua oli siis syytä pikavauhtia pukea ostohousut jalkaan ja lähteä kaupoille!
Hyvinhoidettu taloyhtiö
Puutarhakatu 7:ssä on kaikkiaan neljä asuntoa, jotka jakavat yhteisen oleskelupihan. Kun ei ole aikaa ja intoa haravoida pihaa monta viikonloppua putkeen saadakseen sen puhtaaksi, on mukava jakaa pihatyöt useamman talouden kesken. Kuin bonuksena meillä on vielä mukavat naapurit.
Talo itsessään on hyvin hoidettu ja huollettu vuosien saatossa. Se on rakennettu 1930-luvulla eli se on pysynyt vankasti pystyssä jo 90 vuotta. Asunnolla on upea vanhan talon malli ja jokseenkin hassu pohjaratkaisu. Vanhoissa taloissa viehättää kovin yläkerran vinokatto, jollainen tässäkin on.
Pientä laittoo
Moni tuttavani kyseli, kuka hullu ostaa asunnon, joka vaatii täydellisen remontin, valtavasti aikaa, laittoa ja rahaa. Edellinen remontti oli tehty 1980-luvulla, joten tiedossa oli heti, että kaikki pinnat täytyy laittaa uusiksi.
Tällaisessa hommassa on eduksi tietynlainen luova hulluus. On mentävä haasteita päin, eikä voi juuttua sohvan nurkkaan voivottelemaan… ainakaan pitkäksi aikaa. Täytyy miettiä erilaisia ratkaisuja ja osata pyytää apua.
Olohuoneessa osa seinistä on vaakapaneloitu, osa tapetoitu. Talon ikkunat on aikoinaan aiempi omistaja vaihdattanut.
Remonttia on tehty yhdessä osaavien läheisten kanssa, uutta opetellen, vanhaa kunnioittaen. Ammattilaisena menossa mukana on ollut Domisi OY, sieltä asiantuntija-apu on aina löytynyt, kun sitä on tarvittu.
Remontissa on pyritty siihen, että uusi yhdistyy kauniisti vanhaan. Pintoja uusiessa on pitänyt miettiä, minkä mukaan tekee suoraa: hormin vai lattian? Tapetointi oli jännittävää puuhaa, sillä vanhan talon kierot seinät ja paperitapetti ovat erityisen haastava yhdistelmä. Seinät ovat saaneet ylleen perinnetapetit Pihlgren & Ritolan mallistosta.
Remontissa lattiaan tehtiin uusi kalanruotokuvioinen laudoitus.
Vanhan talon geeni
On takuulla olemassa jokin ”vanhan talon geeni”, jonka vuoksi yhä uudestaan huokailee vanhojen tapettikuosien edessä. Geeni, joka saa ripustamaan pitsiverhot ikkunaan ja joka laittaa hivelemään siskonpaneeliseiniä yhä uudestaan. Geeni, joka saa hamstraamaan vanhan talon tavaroita kirpputoreilta, vaikka ei tarvitsisi enää yhtäkään. Onko mitään kauniimpaa kuin lautalattia ja leveät, näyttävät peitelistat ikkunoissa ja ovissa?
Tekemistä on ollut enemmän kuin tarpeeksi, ja pikkuhiljaa asunto on remontoitu täysin. Kaikki työt on pyritty tekemään modernilla twistillä vanhaa kunnioittaen. Remontti alkaa olla hyvällä mallilla, mutta kai vanhassa talossa asujan on hyvä tottua jonkinlaiseen jatkuvaan keskeneräisyyteen.
Perinteiset paperitapetit ovat hengittäviä ja sopivat vanhaan taloon.
Todellisuudessa jatkuvan remontin keskellä asuminen on omanlaisensa elämäntapa, joka sopii keskimääräistä huonommin kaaosvuosien keskelle. Keskeneräisyyttä on pakko oppia sietämään. Koko ajan on sitä kuuluisaa ”pientä laittoo, ihan vaan pari vartin hommaa”.
Remontoiminen sopii ihmiselle, joka tykkää touhuta ja haluaa haastaa itseään. Remonttikaaoksen keskellä asuminen vaatii tietynlaista asennetta, roppakaupalla rohkeutta, hulluutta ja suuresti rakkautta. Kun on remontoinut asuntoa alusta loppuun, on muodostunut seiniin merkityksellinen rakkaussuhde.
Pitkän remontin jälkeen valmiista pinnoista osaa nauttia. Kellarikerroksen maalatut ovet ja puupinnat tuovat vanhan talon tunnelmaa.
Töiden lopullisella valmistumisella ei ole kiire. Täytyy valmistautua siihen, että kun ruuhkavuosissa elävä vuorotyöläinen alkaa purkaa yhden neliön kokoista vessaa, siihen saattaa mennä vuosi.
On ihanaa asua talossa, jossa saa ympäri vuoden käyttää villasukkia (kellarissa myös kesällä)! Faktahan nyt vain sattuu olemaan se, että kun jokaisesta nurkasta vähän viheltää, on talossa aina vähän kylmä. Jos nyt ei lasketa sitä kesän hellejaksoa, jolloin yläkerta muistuttaa huonosti lämmitettyä saunaa.
Saunan lauteet on toteutettu kekseliäästi ja kellarin tilaa hyödyntäen.
Vanhoilla taloilla on sielu ja tarina. Kauneus ja arvo on löytynyt ajan patinasta ja menneisyydestä. Vapaus, turva, talon historia ja luonne. On ihana olla osa juuri tämän talon historiaa ja tarinaa. Päästä jatkamaan sitä omalla elämäntarinallaan ja yrittää pitää huolta sen nurkista seuraavaa sukupolvea varten. ■
Asunnon pohjaratkaisu on puu-Raksilalle tunnusomainen: keskikerroksessa ovat sisääntulo, olohuone ja keittiö (havainnekuvassa keskellä). Kuvassa vasemmalla ylhäällä on kellari, jossa ovat pesutilat ja takkahuone. Makuuhuoneet ovat yläkerrassa, tässä kuvassa oikealla.
Kirjailija Anni-Sofia Kauppila seisoo kotitalonsa Karjakatu 24:n edessä hymy huulillaan. Siihen onkin aihetta, sillä kesällä julkaistu esikoisteos Taivaspuheluita on saanut hyvän vastaanoton. Elämän eri kiemuroista kertova teksti valmistui Kauppilan omakohtaisten kokemusten pohjalta.
– Opiskelin kirjallisuutta Oulun yliopistossa ja mielenkiinto toteuttaa kirjoittamista lähti opintojen kautta. Kaikkinensa työstöprosessi kesti noin puoli vuotta. Teksti jäi aikaisemmin pöytälaatikkoon, kun tein muita töitä välissä. Viime tammikuussa lähetin luonnoksen kustantamoille, joista Aviadorista Vesa Tompuri otti yhteyttä ja he olivat kiinnostuneita sen julkaisemaan, Kauppila kertoo.
”Tarkastelen elämää kaikkinensa huumorin läpi. Melkein kaikelle voi nauraa, ei kuitenkaan ilkeästi, vaan myötäelävästi. Saa siinä annos sarkasmiakin olla mukana”, Anni-Sofia Kauppila toteaa. Kuva: Raisa Koskela.
Soljuvasti fiktiivisen Elena Mäkelän eri elämänvaiheista kertova kirja on huumorilla ryyditetty tarina, joka sisältää monenlaisia traagisia ja lennokkaita käänteitä. Tekstin päähenkilö Elena seikkailee romaanissa aina Kanarian saarilta Norjan Stavangeriin sekä istuu oululaisille tutussa merimieshenkisessä ravintola Sarkassa.
– Kirja on sekametelisoppa, jossa fakta ja fiktio ovat käyneet lihamyllyn läpi. Siinä on tavallaan tietyt raamit, jotka on otettu omasta elämästä ja oman elämän ihmisistä. Kirjoitusprosessia oli helppo edetä, kun muisteli menneitä vuosia, Kauppila sanoo.
Yksityiskohtaisia ja tarkkoja kuvauksia lukuisista kirjan eri henkilöistä kertova tarina saa lukijansa uppoutumaan heidän elämäänsä. Kirjan teksti antaa lämpimän tunnelman etenkin päähenkilön eläväisistä vaiheista. Itse teoksen nimi Taivaspuheluita juontaa juurensa kirjassa esiintyvän Pentti-nimisen henkilön tavasta soittaa puheluita yläkertaan.
– Jokainen voi kirjaa lukiessa sitten miettiä, mitä ne taivaspuhelut tarkoittavat. Ne ovat yhdenlaista yhteyden etsimistä, jota ihmiset yrittävät sekä keskenään että universumin kanssa. Kokonaisuudessaan kirja on kertomus siitä, että vaikka elämä on välillä vaikeaa ja kiemuraista, kaikesta lopulta selviää tavalla tai toisella. Pyrin luomaan kuvaa, että tietynlainen toivo ja elämänvaloisuus sieltä kuitenkin paistaa. Kaikki ei mene aina kuten Strömsössä – ja se riittää, Kauppila näkee.
Taivaspuheluita-teoksen kansi.
Romaanin merkittävä yksityiskohta löytyy siitä, että se valmistui samaisessa talossa, jossa kirjailija Paavo Rintala asui kouluvuosinaan. Kuten myöskin Raksilassa vaikuttava kirjailija-runoilija ja musiikkiterapeutti Jukka Tervo teoksessaan Ketä rakastamme kun rakastamme Elvistä hienosti kuvaa: Rintalalle Raksila oli nuoruuden yhteiskunnallinen korkeakoulu, jonka elämästä hän mittasi koko maailmankuvaansa. Taivaspuheluita-kirjasta voikin aistia samansuuntaista omakohtaisen kokemuksen sekä ihmiskohtaloiden tuomaa henkeä kuin Pojat-teoksessa.
– Muuttoni Raksilaan ja kyseiseen taloon tapahtuivat sattumalta, kun löysin sopivan vuokra-asunnon. Kun kirjoitin ja viimeistelin kirjaa mainitsin kustantajalle, että asun muuten Rintalan talossa. Samaan aikaan televisioyhteys sattui pätkimään. Naureskelimme, että Rintala varmasti näin painosti minua töihin, Kauppila hauskasti kuvailee.
Keminmaasta kotoisin oleva kirjailija on vaikuttunut inspiroivasta Raksilan alueesta. Karjakadun talossa asuu nykyään kodeissaan neljä naista ja toiminta pihapiirissä on yhteisöllistä: lumityötkin tehdään talvisin vuoroviikoin. Lisäksi talon päässä on kalastustarvikkeita myyvän verkkokaupan toimipiste.
– Talossa ja koko Raksilassa on omanlainen “taitelijafibansa”. Muutettuani viehätyin heti puutaloidyllistä ja rauhallisesta miljööstä. Alun perin muutin talossa toiseen asuntoon ja kun nykyistä yksiötäni remontoitiin, pääsin vaikuttamaan huoneiston materiaaleihin. Asunnossa on omannäköistä ja ajan henkeen sopivaa tuunausta, Kauppila kuvaa tyylikästä uusittua sisustustaan.
Rintalan talossa on tulossa myös uutta. Kauppilalla on työn alla uusi romaani, joka jatkaa samaa tyylisuuntaa.
– Toteutus on enemmänkin tällä kertaa kaikkitietävän kertojan eikä yhden kertojan näkökulmasta. Sen verran voin vinkata, että samalla humoristisella tyylillä jatketaan ja kerrotaan ihmiskohtaloista. Tavoitteenani on, että voisin lähettää sen kustantamoihin ensi vuoden alkupuolella.
Uutta Raksilassa valmistunutta kirjaa odotellessa esikoisromaania Taivaspuheluita voi hankkia esimerkiksi Suomalaisen kirjakaupan valikoimista, äänikirjana Nextorystä sekä suoraan kustantaja Aviadorin verkkokaupasta.■
Tuoreen leivän tuoksu leijailee leipomo-konditoria Kreeman tiloissa. Ennen sotia Puistikkokadun ja Syrjäkadun kulmassa olleessa Oulun Osuuskaupassa myynnissä ollut ruisleipä hulikakku eli ”hålkaka” on juuri tullut uunista. Perinneleipä palasi myyntiin Kreeman valikoimiin viime keväänä. Puutarhakatu 14:ssä asuneen leipurimestari Armas Kinnusen kehittämä leipä oli raksilalaisten suosiossa vuosikymmeniä, kunnes leipomoyhdistymisten myötä sen tuotanto päättyi.
Alun perin leipää valmistettiin Kakaravaarassa Osulan leipomossa Pakkahuoneenkadun ja Kansankadun kulmassa olevan kiinteistön sisäpihalla. Hulikakku oli ensimmäinen koneellisesti valmistettu leipä. Nykyisin paikalla on leivän nimestä muistuttava asunto-osakeyhtiö.
Kreemassa leipää valmistetaan puhtaasti käsityönä perinteistä reseptiä kunnioittaen ja mukaillen. Pääasiassa ruisjauhoista valmistettavan leivän valmistus alkaa aina edellisenä iltana, kun leivän nykyistä juurta herätellään ja siitä valmistetaan taikina. Kreemassa hulikakkua myydään keskiviikkoisin ja perjantaisin ja sitä voi tilata ennakkoon. Idea hulikakun valmistukseen syntyi yhteistyössä myös Raksilassa toimistoaan pitävän Oulun Lippo Juniorien kanssa.
– Yhdestä taikinasta tulee neljä leipää, jotka taas voidaan jakaa kuuteen osaan. Valmistus tapahtuu aina seuraavana aamuna siten, että taikinaa paistetaan ensin kymmenen minuuttia 250 asteessa aluksi höyrystäen, jotta leivän kuoresta tulee rapea. Sen jälkeen lämpöä lasketaan 175 asteeseen, välissä jälleen höyrystäen. Yhteensä paistoaika on 20 minuuttia, Kreeman leipuri-kondiittori Kiia Karppinen kertoo.
Kreemassa työskentelee Kati Sihvosen ja hänen siskonsa lisäksi kaksi täysipäiväistä leipuria.
Leipomo-konditoria Kreema sai alkunsa Raksilassa Syrjäkadun ja Kainuuntien kulmassa vuonna 2016, kun Kati Sihvonen perusti yritystoiminnan vanhempiensa aiemman liikepaikan tilalle. Noin vuosi tästä mukaan omistajaksi tuli myös hänen siskonsa Mari Sihvonen, joka palasi Ouluun asuttuaan Thaimaassa.
– Siinä missä nyt on pullia, korjattiin ennen hampaita. Isä oli tilassa hammaslääkäri ja äidilläni oli fysioterapian puoli. Kun kiinteistössä sattui vesivahinko, tuli muutos vähän aikaisemmin kuin suunniteltiin. Kun vanhemmat aikoivat tehdä liikkeitä oman yritystoiminnan suhteen, ehdottivat he liiketilan pitämistä itsellä, yrittäjistä Kati Sihvonen kertaa Kreeman alkua.
Liiketila saneerattiin leipomo-konditoriatoimintaa varten ja siihen tuli myös oheen kahvilatoimintaa. Yrittäjäsiskoksilla on Kreeman lisäksi pyöritettävänään Robert’s Coffee -kahvila Oulun ydinkeskustassa.
– Kakut tulevat sinne Kreemasta, mutta muuta yhteistä tarttumapintaa liikkeiden välillä ei juuri ole. Kreeman idea on, että se ei ole massatuotantoa ja nämä liiketilat Raksilassa riittävät siihen. Pääpaino on kakuissa sekä muissa, niin makeissa kuin suolaisissa leivonnaisissa, ja niistä liikevaihtomme pääasiassa koostuu, Sihvonen kommentoi.
Uusi koulu toi uusia asiakkaita
Raksilaan avattu uusi lukio on näkynyt Kreeman asiakasvirrassa positiivisella tavalla. Nuoria on käynyt päivisin aikaisempaa enemmän – osa myös opiskelemassa kahvilan puolen tiloissa.
– Tämä on tässä mukavalla paikalla ja meille on helppo tulla. Meillä on paljon asiakkaita omalta alueelta ja vakioasiakkaita myös tästä talosta. Paljon ihmiset hakevat tuotteita ja kahvia myös mukaan, leipuri-kondiittori Karppinen sanoo.
Leipomo-konditoria Kreema on hyvällä paikalla ja sinne on helppo tulla.
Kreeman tilauslistat kakuista ja muista tuotteista täyttyvät yleensä nopeasti pitkälle ennakkoon. Yritys valmistaa kakut ja muut konditoriatuotteet asiakkaan toiveiden mukaisesti. Raksilan kulmilla olevasta liiketilasta on näppärä noutaa tuotteita mukaan.
– Tilauksia teemme pitkin viikkoa, mutta ne painottuvat viikonlopuille. Normaaliviikonloppu täyttyy aika nopeasti, eli ajoissa kannattaa olla liikkeellä. Totta kai tekisi mieli ottaa aina kaikki tilaukset vastaan, itsekin Raksilan kasvatti Sihvonen naurahtaa.
Hulikakun juureen tehty taikina valmistetaan edellisenä iltana.
Korona-aika koetteli lomautuksin kahvilatoimintaa, mutta tilauksia se ei keskeyttänyt – lähinnä päinvastoin. Koronajaksolla Kreemassa kahdestaan töissä olleet siskokset alkoivat miettiä myös tulevaisuutta.
– Koronarajoitusten aikana ajattelimme, että ehdimme tehdä tuotekehittelyä, mutta emme ehtineet tehdä mitään muuta kuin tilauskakkuja koko se aika! Ihanaa, että ihmiset juhlistivat kotona – pieniä kakkuja meni paljon, Sihvonen kertoo.
Hulikakku leivotaan käsityönä. Taikina tehdään edellisenä päivänä ja seuraavana aamuna leivotaan leivät.
Toiminnan suosion takana ovat varmasti toimivan asiakaspalvelun lisäksi yksilöidyt tuotteet toiveiden mukaisesti aina pikkuleivistä voileipäkakkuihin. Kreema työllistää täysipäiväisesti kolme työntekijää.
– Kaksi täysipäiväistä leipuria ja me siskoni Marin kanssa vuorottelemme. Se hyvä puoli tässä on, että koska olemme sen verran pieni, pystymme reagoimaan trendijuttuihin ja mukautumaan asiakkaiden toiveisiin. Käytännössä jokainen kakku on juuri asiakkaalle suunniteltu, Sihvonen kuvaa.
Raksilassa Puutarhakadulla lapsuutensa asunut Kati muistaa Karjakadulla sijainneen Oulun Leivän leipomon.
– Bebe-leivoksia sieltä lapsena haettiin, Sihvonen hymyilee.
Leipomoperinne hulikakkuineen jatkuu Raksilassa vahvana uuden sukupolven yrittäjien voimin. ■
Yhteisöllisyyttä, tukea ja toimintaa Oulun keskustassa
Caritas-Säätiön toiminnallinen keskus Yhteisötila Toivo avattiin Asemakatu 26:een tämän vuoden elokuussa. ”Halusimme tehdä Toivosta kodinomaisen ja lämminhenkisen paikan, johon mahdollisimman monella on helppo tulla”, kertoo yhteisökoordinaattori Matleena Keränen.
Syksyn aikana Toivossa on ollut mahdollista osallistua laulu- ja keskusteluhetkiin sekä toiminnalliseen tekemiseen. Vuoden vaihteen jälkeen Toivossa aloitetaan uutena toimintana muun muassa kohtaamispaikkatoiminta yli 65-vuotiaille oululaisille. Kohtaamispaikkatoiminta pitää sisällään Toivon pisteen, avoimen huoliryhmän, mahdollisuuden kahdenkeskisiin keskusteluihin sekä vertaistuellisen ryhmätoiminnan.
”Yhteisötila Toivon nimi kuvastaa meille sitä, että yhteisöllisyys on lääke yksinäisyyteen ja toivoa on kaikilla, monessa eri muodossa”, Matleena Keränen kertoo.
Toivossa sekä ikäihmiset että vammaiset/toimintarajoitteiset ihmiset voivat osallistua yhteisötoimintaan tai toimia vapaaehtoisina ohjaajina. Osaan toiminnastamme voi osallistua myös etänä. Toimintaan mukaan tuleminen ei vaadi etukäteisilmoittautumista. Poikkeustapahtumat, joihin on ilmoittautuminen, mainitaan aina erikseen.
Yhteisötila Toivon toimintaa (Asemakatu 26)
Yhteisötila Toivoon voit tulla tapaamaan muita ja osallistumaan erilaisiin ryhmiin. Sydämellisesti tervetuloa! Päivitämme ajankohtaiset tiedot www.caritas-saatio.fi ja www.facebook.com/CaritasSaatio -sivuille. Voit kysyä ajankohtaisista asioista myös yhteisökoordinaattori Matleena Keräseltä 044 734 0302.
Joulukuu 2021
Toivon Naapurit sunnuntaisin 19.12. asti klo 14.
Miestenilta 7.12. klo 18. Keskustelua asiantuntija-alustuksen pohjalta. Jatkuu 11.1.2022 klo 18.
Avoimet ovet 8.12. klo 15–18. Kahvia, glögiä ja arvontaa.
Tainan tahdit 10.12. klo 10, joululaulut. Musiikkia ja jutustelua. Jatkuu 20.1.2022 klo 13.
Pastorin päiväkahvit 13.12. klo 13. Keskustelua kahvikupin ääressä. Jatkuu 10.1.2022 klo 13.
Jouluhartaus 16.12. klo 12–12.30. Ruokakassien jako klo 12.30–14. Kasseja jaettavana vähävaraisille 50 kpl.
Digituokio 16.12. klo 15. Digilaitteen opastusta.
Joululaulut 20.12. klo 13.
Alkuvuosi 2022
Pastorin päiväkahvit jatkuu 10.1.2022 klo 13.
Miestenilta jatkuu 11.1.2022 klo 18.
Toivon aamiainen alkaen 13.1.2022 klo 9.
Tainan tahdit jatkuu 20.1.2022 klo 13.
Huoliryhmä alkaen 4.2.2022 klo 13.
Toivon piste alkaen 7.2.2022 klo 14.
Oululainen Caritas-Säätiö on vuonna 1998 perustettu yleishyödyllinen yhteisö, jonka tarkoitus on edistää pohjoissuomalaisten vanhusten ja vammaisten hyvää elämää.
Raksilan asukasyhdistys on merkitty yhdistysrekisteriin aatteelliseksi yhdistykseksi. Raksilan asukasyhdistyksen tarkoituksena on sääntöjensä mukaisesti edistää raksilalaisten yhteisiä asumiseen liittyviä etuja, alueen viihtyvyyttä, palvelutasoa ja kaupunginosan omaleimaisuuden ja kulttuurihistoriallisen arvon säilymistä. Olemme yleishyödyllinen yhdistys eli emme tavoittele voittoa ja pääosa toiminnoistamme toteutetaan vapaaehtoistyönä.
Suomeen rekisteröityjen yhteisöjen toimintaa ohjaavat paitsi yhdistyksen omat säännöt, myös Suomen lait ja asetukset. Asukasyhdistyksemme on kuitenkin perinteistä yhdistystoimintaa kevyemmin järjestäytynyt. Sääntöjemme mukaan yhdistyksen jäseneksi voi liittyä 15 vuotta täyttänyt yksityinen henkilö, joka asuu Raksilan asuinalueella. Käytännössä kaikkien Raksilassa asuvien katsotaan kuitenkin automaattisesti olevan yhdistyksemme jäseniä. Alueellamme asuu noin 1 500 vakinaista asukasta. Yhdistyksellämme ei myöskään ole jäsenmaksua, vaan pyrimme keräämään toimintaamme varten varoja muulla tavalla, muun muassa kaupungin avustuksilla, kahvi-, pulla- ja makkaramyynnillä tapahtumissa sekä mainosmyynnillä Raksila– lehteemme.
Vaikka asukasyhdistyksemme on rakenteeltaan kevyt, olemme sitoutuneet noudattamaan yhdistyslain mukaista hyvää hallintotapaa. Toimintaamme johtavat yhdistyksen kokouksessa valitut ja valtuutetut toimihenkilöt eli hallitus. Yhdistyksen jäsenkokous valitsee myös yhdistyksen toiminnantarkastajat.
Yhdistystoimintamme perustuu siihen, että raksilalaisilla on halu osallistua ja vapaaehtoisesti toimia yhdessä asuinalueemme ja toistemme hyväksi; että meillä on alueen kehitystyössä halua katsella asioita myös naapurin näkökulmasta ja elämäntilanteesta käsin.
Jäsenet ovat yhdistystoiminnan perusta ja voimavarojen lähde. Jäsenten sitoutumisen ja motivaation aste kuitenkin vaihtelee asukkaasta asukkaaseen, tehtävästä ja vapaaehtoisesta toiseen. Sitoutumisen ja motivaation asteita on toisinaan kuvailtu ydinjoukoksi, vakituisiksi jäseniksi, turisteiksi ja vieraiksi. Näitä ryhmiä löytyy myös meistä puolestatoista tuhannesta raksilalaisesta. Ydinjoukkoon kuuluvat yhteisömme vastuutehtäviin valitut eli he, joilla on yhdistyksessämme päätösvaltaa. Vakituisia jäseniä ovat aktiiviset vapaaehtoistoimintamme vetäjät ja/tai toimintaamme aktiivisesti osallistuvat yhteisömme jäsenet. Turistit ovat silloin tällöin ja vieraat vain satunnaisesti säännölliseen toimintaamme ja tapahtumiimme osallistuvia jäseniä.
Jokainen jäsen on yhdistykselle arvokas, ja jokaisella on oikeus itse määritellä, kuinka laajasti hän sitoutuu yhteiseen toimintaan. Yhdistyksemme elää kuitenkin vahvana vain niin kauan, kun yhteisöstä löytyy sitoutunutta ydinjoukkoa ja vakituisia jäseniä, jotka jaksavat motivoitua yhteisen hyvän eteen toimimisesta. Toistaiseksi heitä on aina löytynyt. Pidetään yhdessä huolta, että näin tapahtuu jatkossakin: hyvin toimivassa yhdistyksessä jäsenten täytyy voida välillä siirtyä vuorollaan ydinjoukkoon ja ydinjoukosta täytyy pystyä siirtymään välillä sujuvasti vierailijaksi saakka. Vastuun jakaminen on olennainen osa yhdistystoimintaa.
Raksilan asukasyhdistyksen viestintää on tähän vuoteen saakka hoidettu erillisillä kirjeillä ja ilmoituksilla, joita hallituksen jäsenet muutaman vapaaehtoisen avustuksella ovat jakaneet raksilalaisten postilaatikoihin ja -luukkuihin. Käytäntö on ollut ajoittain työläs toteuttaa, eivätkä tulostaminen ja kopioiminen edusta kestävää kehitystä. Niistä ollaankin luopumassa. Viestintä on edelleen tärkeä osa yhdistyksen toimintaa, mutta sitä tullaan tekemään enenevässä määrin sähköisissä välineissä: yhdistyksen kotisivuilla, Facebookissa, WhatsApp-ryhmässä ja Instagramissa.
Raksilan asukasyhdistyksen hallitus 2021
Yhdistyksemme asioita hoitaa yhdistyslain mukaisesti hallitus, johon kuuluu vuosikokouksessa valitut puheenjohtaja ja kuusi varsinaista jäsentä sekä kaksi varajäsentä. Hallituksen kokoonpanossa pyritään vastuujäsenten vaihtuvuuteen ja monipuolisuuteen: jäsenten ja varajäsenten toimikausi on kaksi vuotta, joista puolet eroaa vuosittain.
Tänä vuonna yhteisiä asioitamme on hoitanut puheenjohtaja Heikki Pudas, varapuheenjohtaja Jari-Pekka Aarrekivi, sihteeri Hanna Kopsala, rahastonhoitaja Ritva Ilonen, hallituksen muut jäsenet Joel Lehtelä ja Veikka Niskakangas sekä hallituksen varajäsenet Jetta Huttunen ja Henna Raitala.
Hallituksen tehtävänä on panna toimeen paitsi yhdistyslaissa hallitukselle määrättyjä lakimääräisiä tehtäviä, myös sille vuosikokouksessa ja yhdistyksen säännöissä määrätyt tehtävät. Puheenjohtajamme Heikin mukaan vuoden mittaan hoidettavien asioiden lista on pitkä, joten ydinjoukkomme hoitaa yhdistyksen asioita yhteisvastuullisesti. Hallituksen luottamustoimien lisäksi asukasyhdistyksellä on asioiden hoitoa varten myös toimikuntia. Tällä hetkellä niitä ovat liikenne- ja kaavatoimikunta, lehtitoimikunta, vapaa-ajan toimikunta ja Raksila 100 vuotta -toimikunta. Kaikissa toimikunnissa on tilaa uusille jäsenille – tervetuloa mukaan hyvin pienellä kynnyksellä!
Vuoden aikana hallitus vastaa muun muassa toiminnan suunnittelusta, toteutuksesta ja dokumentoinnista, tapahtumien järjestelyistä, virallisista yhteydenotoista aluettamme koskevissa asioissa, apurahojen hakemisista ja raportoinnista sekä yhdistyksen viestinnästä.
Toiminnan hyvä suunnittelu auttaa varmistamaan, että tehdään oikeita asioita oikealla tavalla ja että yhdistyksellä on tarpeeksi resursseja toteuttaa toimintaansa. Suunnitelma toimii myös pohjana dokumentoinnille ja arvioinnille siitä, mitä tehtiin oikein ja mitä voimme parantaa seuraavalla kerralla.
Tapahtumien järjestelyistä eniten aikaa veivät tänä vuonna lupaprosessit tapahtumien järjestämiseksi, hankinnat (telttavuokraus, äänentoisto paneelikeskusteluun, tarjoilujen järjestäminen), ulkopuolisten toimijoiden houkuttelu mukaan, ohjelmajärjestelyt ja paneelikeskustelijoiden kutsut ja paikalle tulon varmistaminen sekä muut viralliset yhteydenotot.
Virallisia yhteydenottoja ovat olleet muun muassa kaavahankkeet, kaupungin ”Osallistuva budjetointi” -esitys, marketalueen pysäköintipaikan meluhäiriöihin liittyvään kirjelmöinti, joulukuusen valaistuksen sähkösyötön sponsorihakemus ja baanatyömaan riskien minimointi koulunaloituksen yhteydessä.
Apurahahakemuksiin ja raportointeihin ovat kuuluneet alueellinen etukäteen haettava toimintaraha tapahtumiin ja jälkikäteen takautuvasti toteutuneiden kustannusten mukaisesti haettava toiminta-avustus. Asukasyhdistyksemme on hakenut ja saanut kohdeavustusta Raksila-lehden tekemiseen ja verkkosivujen päivitykseen. Kaupungin tukemasta yhteisöavustuksesta löytyy lisää tietoa sivulta ouka.fi/oulu/yhteisotoiminta.
Puheenjohtaja Heikki PudasVarapuheenjohtaja Jari-Pekka Aarrekivi
Milloin muutit Raksilaan ja milloin liityit jäseneksi asukasyhdistykseen?
Heikki: Muutin Raksilaan 2005 ja pysyvämmin 2018. Asukasyhdistyksen toimintaan lähdin mukaan 2019 vuosikokouksessa.
J-P: Olen paljasjalkainen oululainen ja alunperin syntyjään Tuiran poikia. Raksilalainen minusta tuli ensin Lipon junioritoiminnan kautta, kun muutimme toimiston muutama vuosi sitten Impolan taloon. Arvostus alueeseen kasvoi niin, että vuosi sitten kotikin löytyi Raksilasta. Asukasyhdistykseen liityin puheenjohtajan kosiskelemana oikeastaan samaan aikaan. Tuiran pojasta tuli Raksilan poika – näin ne ajat muuttuvat!
Hanna: Muutimme Raksilaan syksyllä 2004. Asukasyhdistyksen järjestämiin tilaisuuksiin osallistuin alusta alkaen ja aktiivisemmin mm. hallitustyössä olen ollut mukana vuodesta 2012 alkaen.
Ritva: Muutimme Raksilaan syksyllä 1985. Kevättalvella 1985 ostimme sukulaisperheen kanssa talon, Puutarhakatu 23:n, mestariampuja Jussi Pälveeltä ja vaimoltaan Marialta. Talo oli ollut Maria Pälveen lapsuudenkoti. Talo oli alkuperäisessä kunnossaan, ja teimme siihen täydellisen remontin. Asukasyhdistykseen liityin heti alussa, olinhan mukana sen perustamiskokouksessa Teuvo Pakkalan koululla. Se olikin ikimuistoinen tapahtuma, koska itse kirjailija Paavo Rintala oli paikalla kertomassa lapsuudestaan Raksilassa, ja yhdessä katsoimme sitten Pojat-elokuvan. Tosin aktiivisena toimijana esimerkiksi hallituksessa en ollut pitkään aikaan, vasta viimeiset neljä vuotta, mutta osallistuin kaikkiin tapahtumiin kuitenkin.
Joel: Muutin reilu 8 vuotta sitten Kivi-Raksilaan. Liityin hallitukseen kolmisen vuotta sitten, kun muutimme Puu-Raksilan puolelle ja heräsi halu asuinalueen yhteisöllisyyden vaalimiseen.
Jetta: Muutin Raksilaan 2018 ja lähdin mukaan yhdistyksen toimintaan talvella 2019.
Henna: Muutin Raksilaan ensimmäisen kerran 1998 ja uudestaan 2002. Yhteensä olen asunut täällä kolmessa eri osoitteessa. Asukasyhdistyksen toiminnassa olen ollut mukana pariinkin otteeseen, välillä taukoa pitäen.
Sihteeri Hanna KopsalaRahastonhoitaja Ritva Ilonen
Mikä sinua motivoi yhdistystoiminnassa?
Heikki: On mukavaa olla tekemässä asioita, joilla on merkitystä kaikille raksilalaisille. Positiivinen palaute, miten pieni tahansa, on aina mukavaa kuulla. Mukana olemalla voi vaikuttaa raksilalaisten tulevaisuuteen (liikenne- ja kaavatyöryhmä) tai olla järjestämässä tapahtumia raksilalaisten iloksi (kesäjuhla, joulunavaus).
J-P: Mukana olemisessa näkee konkreettisesti, miten yhdessä tekeminen vaikuttaa alueemme hyväksi. Ilman yhdistystä moni asia ja tapahtuma jäisi tekemättä sekä linkki esimerkiksi eri sidosryhmiin puuttuisi. Kaikkien raksilalaisten kannalta on tärkeää, että asukasyhdistys toimii hyvin ja sen talous sekä hallinto ovat kunnossa.
Hanna: Asukasyhdistyksen kautta pääsin aikanaan Raksilaan muuttaessa tutustumaan muihin raksilalaisiin ja olen saanut sitä kautta myös uusia ystäviä. Yhdistystoiminta on mukava tapa olla järjestämässä yhteistä toimintaa ja olla osaltaan kehittämässä asuinaluettamme.
Ritva: Raksila on niin pieni ja yhtenäinen alue, että sen viihtyisyyden ja yhteenkuuluvaisuuden eteen haluaa tehdä työtä.
Joel: Lämpimät muistot oman lapsuuden yhdistystoiminnasta ja sen luomasta yhteisöllisyydestä, halu mahdollistaa tätä myös omalta osaltani.
Jetta: Yhdistyksissä tapaa uusia (yleensä kivoja!) ihmisiä ja saa tehdä asioita, jotka kiinnostavat ja vaikuttavat suoraan omaan elämään ja sen laatuun.
Henna: Komppaan Jettaa ja muita; yhdistystoiminnan kautta voi vaikuttaa asioihin ja omaan asuinalueeseen.
Joel Lehtelä
Miten kuvailisit parilla lauseella Raksilan asukasyhdistystä?
Heikki: Ihmisen kokoinen oman alueen yhteisö jonka toiminta pyrkii positiiviseen yhteisöllisyyteen.
J-P: Pitää muistaa, että asukasyhdistys ei ole vain sen hallitus vaan ainakin itse katson, että kaikki asukkaamme ovat osa tätä toimintaa, vaikka virallisia jäsenmaksuja ei maksetakaan. Yhdistyksen tehtävä on kehittää aluettamme ja toimia sen ja kaikkien asukkaiden edunvalvojana. Yhdistys on alueen asukkaita varten ja yhdistyksen rooli on tärkeä.
Hanna: Asukasyhdistys toimii aktiivisesti ja mukana toiminnassa voi olla sen mukaan, miten omaan elämäntilanteeseen parhaiten sopii. Pienessä yhdistyksessä toiminta on joustavaa ja lähellä asukkaita.
Ritva: Asukasyhdistys on virkeä toiminnaltaan (vakiintuneet vuosittaiset toiminnot), tosin harvalukuinen.
Joel: Yhdistyksemme on eräänlaisessa murroksessa ja etsii paikkaansa muuttuvassa yhteiskunnassa ja yhteisössä. Ihmisillä on edelleen tarve kuulua yhteisöön, mutta osallistumisen kulttuuri vaatii kehittämistä, jotta tämä on mahdollista myös tulevaisuudessa. Matalan kynnyksen keveä osallistaminen laajalle joukolle joustavasti on varmasti osa tätä tulevaisuutta. Toki ydintekijöitä tarvitaan jatkossakin, hajautettuna yhdistys tuskin toimisi tehokkaasti.
Jetta: Perinteikkään oululaisen kaupunginosan virkeä ja aktiivinen yhdistys, jonka tavoitteena on kaikkien raksilalaisten aktivoiminen ja auttaminen. Samalla teemme Oulustakin vetovoimaisemman kaupungin.
Henna: Koen, että viime vuosina tekeminen ja esimerkiksi osallistuminen kaavoituksen valmisteluun yhdessä kaupungin kanssa on edennyt, samoin matalan kynnyksen tapahtumien järjestäminen. Mukana on tällä hetkellä aktiivista porukkaa, vaikka oma aikani ei tahdokaan riittää kaikkeen.
Varajäsen Jetta HuttunenVarajäsen Henna Raitala
Mikä sinua erityisesti ilahduttaa asukasyhdistyksen toiminnassa?
Heikki: On olemassa vakiintuneita perinteitä, kuitenkin joka vuosi on pyrkimys uudistua.
J-P: Tarttuminen ajankohtaisiin asioihin ja aktiivisuus: yhdistys on ketterä ilman sisäistä jäykkää kädenvääntöä. Työryhmät ja toimikunnat leventävät hartioita. Esimerkiksi kaava- ja liikennetyöryhmä tekee erinomaista ja ammattitaitoista työtä sekä viestii kaupungin suuntaan. On ollut mukava seurata ihmisten halua osallistua omien mielenkiinnon kohteisiin. Tämä lehti on myös hyvä esimerkki yhteisestä tekemisestä yhteiseen hyvään. Järjestettävät tapahtumat kesäjuhlineen ovat kaiken kruunu.
Hanna: Asukasyhdistyksessä on mukava ilmapiiri ja kaikkien halukkaiden on mahdollista tulla mukaan toimintaan.
Ritva: Halu toimia yhdessä alueen viihtyisyyden eteen.
Joel: Näkyvä ilo ja hyöty yhdistyksen tekemisestä. Kykymme olla aidosti vaikuttamassa asuinalueemme tulevaisuuteen ja ajankohtaisiin asioihin.
Jetta: Lähidemokratia on päivän sana. On aivan valtavan hienoa, että asukasyhdistys on ollut lähidemokratian asialla jo vuosikymmeniä. Se tarkoittaa, että tuomme raksilaisten äänen kuuluviin, osallistumme päätöksentekoon ja luomme kaupunginosamme asukkaille mahdollisuuden osallistua Raksilan kehittämiseen.
Henna: Fiilis, että esimerkiksi WhatsApp-ryhmän ja tapahtumien kautta Raksila-henki on tiivistynyt. Siitä voi tietysti kiittää kaikkia, ei vain hallitusta.
Mitä uutta olet oppinut vuoden aikana?
Heikki: Rutiiniasioidenkin pyörittäminen näinkin pienessä yhdistyksessä vaatii yllättävän paljon aikaa ja energiaa.
J-P: Näin uutena raksilalaisena olen oppinut tuntemaan suuren joukon alueemme eri ihmisiä ja sen, että täällä asuu omaan alueeseemme intohimolla suhtautuvia asukkaita. Tämä asukkaiden aktiivisuus ja mielenkiinto ovat kaiken toiminnan perusta, on se sitten omistus- tai vuokra-asumista. Kaikki ovat samassa porukassa, omin painotuksin.
Hanna: Korona-ajasta johtuen olemme tehneet asukasyhdistyksen tapahtumista ensimmäistä kertaa myös Facebook-livelähetyksiä ja on ollut mukava huomata, että tilaisuuksia on tullut seuraamaan myös lukuisa joukko muualla asuvia, mm. entisiä raksilalaisia.
Ritva: Vaikean koronajan jälkeen ja aikana asukkaat ovat kuitenkin hakeutuneet yhteisiin juttuihin.
Joel: Olen oppinut viimein leipomaan kunnon ruisleipää. Omalla juurella olen harrastanut leivontaa muutaman vuoden. Välillä harjoitusleipiä on syöty kyllästymiseen asti!
Jetta: Oulun asemanseudun alueen uudistussuunnitelmat ja erityisesti marketalueen kaavamuutos tulevat vaikuttamaan raksilalaisten elämään tulevaisuudessa valtavasti. Onneksi meillä on kanavia saada äänemme kuuluviin. Kiitos myös Oulun kaupungille siitä, että se järjestää kaikille avoimia kuulemis- ja keskustelutilaisuuksia em. muutoksiin liittyen.
Mitä haluaisit muuttaa nykyisessä toiminnassa?
Heikki: Olisi mukavaa saada uusia raksilalaisia mukaan toiminnan pyörittämiseen.
J-P: Itse yhdistystoiminnassa en lähtisi tekemään muutoksia esimerkiksi jäsenmaksujen suuntaan. Asukasyhdistys toimii nykyisellä modernilla formaatillaankin ja sopii tähän meidän alueeseemme. Yhdistyksen tulee olla sillanrakentajan roolissa sidosryhmiin: rakentavaa kommenttia, ei niinkään hajottavaa. Jatkossa varmasti tulee mietintään, että miten voisimme kerätä rahoitusta toimintaan muulla tavalla, kun kaupungin tukirahat tuntuvat pienentyvän. Koko Raksilassa on paljon osaamista eri aloilta, yrittäjiä ja ammattilaisia, joiden toivoisin lähtevän mukaan yhteiseen kehitystyöhön aktiivisemmin. Tuo olisi erittäin arvostettavaa ja arvokas asia. Yhdistyksen hallituksen tehtävänä on miettiä keinoja ja väyliä myös tähän.
Hanna: Raksila on asuinalueena pieni, joten haluaisin että kaikkien olisi mahdollisimman helppoa tulla mukaan toimintaan. Olisi kiva saada asukkailta palautetta siitä, miten he kokevat asukasyhdistyksen toiminnan ja miten voisimme yhdessä kehittää sitä entisestään.
Ritva: Raksilan asujaimisto on muuttunut jälleen ja tänne on muuttanut paljon lapsiperheitä. Heiltä haluaisin lisää uusia ideoita toimintaan, ja tietenkin jollain tavalla mukaan toimintaan, vaikka lapsiperhearki onkin aikaa vievää.
Joel: Osallistaa yhteisöä enemmän ja mahdollistaa matalan kynnyksen hankkeita ilman tiukkaa ohjausta yhdistyksen hallitukselta. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta kysyntää tälle kyllä olisi.
Jetta: Enemmän sellaista yrittäjämäistä toimintaa mukaan. Esimerkiksi Impolan kaupan edessä ollut kesäkahvila, jota vetivät Lippo-juniorit, oli loistava esimerkki tällaisesta.
Henna: Toivon ihmisten uskaltavan osallistua toimintaan yhä enemmän ja kehittelevän kaikenlaisia uusiakin yhteisöllisyyttä tukevia ideoita. Vaikka kaikkeen ei ehtisi, voi olla jossain muodossa mukana.
Kuinka sitouttaisit ja motivoisit raksilalaisia osallistumaan toimintaan?
Heikki: Yhdistys toimii raksilalaisille ja toimintaa tekevät raksilalaiset. Mukaan voi lähteä hyvin matalalla kynnyksellä eikä ole välttämätöntä, että joutuisi ottamaan vastuuta asioista. Kaikille löytyy sijaa ja tekemistä kunkin mahdollisuuksien mukaan.
J-P: Alueellamme on paljon nuoria ja uusia asukkaita, joita emme ole vielä varmasti tavoittaneet, eivätkä he koe yhdistyksen toimintaa omakseen. Pitää lisätä tietoisuutta siitä, että miten osallisuus yhdistyksessä vaikuttaa myös jokaisen omaan asumiseen ja elämiseen Raksilassa. Yhteisesti vaikuttamalla saadaan aikaan paljon voimakkaampaa viestintää. Tulevia hankkeita on Raksilan alue täynnä, joten nyt on tärkeää osallistua yhdistyksen kautta alueemme kehittämiseksi. Esimerkiksi työryhmät ilman yhdistystoiminnan “juridisia sitoumuksia” ovat oiva tapa osallistua. Teuvo Pakkalan koululla järjestettävät liikuntakerrat ovat jo yksi tapa tulla toimintaan mukaan. Yhdistystoiminta avaa verkostoja myös muun elämän puolelta.
Hanna: Suosittelen toimintaan osallistumista kaikille raksilalaisille! Jos olet vasta muuttanut Raksilaan, niin asukasyhdistyksen toiminnan kautta pääset helposti tutustumaan alueen asukkaisiin. Asukasyhdistyksen toiminta myös mahdollistaa meille kaikille mm. siivoustalkoot, kesäjuhlat, liikuntakerhot ja paljon muuta. Näiden järjestämistä varten tarvitaan vapaa-ehtoisia ja pienikin apu ja osallistuminen tapahtumien järjestelyihin auttaa!
Ritva: Kun on mukana toiminnassa, niin tulee tutuksi muidenkin kuin lähinaapureiden kanssa. Siitä muodostuu ikään kuin pieni kylä, jossa on mukava elää ja jossa tunnetaan toisia, ja on helppo olla sitten yhteydessä muissakin asioissa.
Joel: Yhteisölliset tilat voisi mahdollistaa toimintaa. Myös kynnystä tulla mukaan toimintaan voisi madaltaa esimerkiksi avaamalla hallituksen kokouksia kaikille sopivina ajankohtina? Aktiiviseen keskusteluun yhteisön kesken pitäisi saada enemmän kipinää, jospa jollakin olisi kikka kolmonen takataskussa tähän.
Jetta: Yhdistys on meidän kaikkien raksilaisten oma ja yhteinen. Yhdistyksen toimintaan osallistuminen voimaannuttaa ja lisää hyvinvointia. Yhdessä olemme enemmän.
Henna: Yhdistyksen toiminta on kaikille avointa, ja jokainen on tervetullut mukaan juuri sellaisena kuin on.
Mitä muuta haluat sanoa?
Heikki: Kun haluat tulla mukaan, ota yhteyttä esimerkiksi sähköpostitse raksilanasukasyhdistys@gmail.com tai yhdistyksen WhatsApp-tiedotusryhmän kautta.
J-P: Kannustan kaikkia asukkaita liittymään “Raksilan tiedotusasia” -WhatsApp-ryhmään, joka on nopea ja helppo väylä ottaa kantaa asioihin. Mukaan pääsevät kaikki laittamalla pyyntöä yhdistyksen sähköpostiin. Lopuksi tervehdin ilolla, että raksilalaiset haluavat pitää huolta arvokkaasta rakennuskannasta. Alueella liikkuessa näkee useita kunnostuskohteita ja remontteja tehdään vanhaa kunnioittaen. Pidetään jatkossakin tästä kiinni!
Hanna: Rauhallista joulun aikaa kaikille raksilalaisille ja tervetuloa mukaan asukasyhdistyksen toimintaan!
Ritva: Itse haluaisin Raksilaan enemmän ihan spontaania yhteistä tekemistä: kuinka mukavaa olisikaan vaikkapa kauniina kevät-/kesäiltana laittaa viestiä, että tullaanpa kaikki puistoon piknikille, otetaan eväät, muksut ja mummot mukaan ja nautitaan elämästä! Samoin olisi mukava jos saataisiin jokin yhteinen sisätila kokoontumisia varten; keitettäis kahvit tai keksittäisiin jotain yhteistä tekemistä, vaikkapa jouluaskarteluja.
Joel: Aina on hyvä viljellä viisautta ja valitettavan usein tätä näkee laiminlyötävän, joten ATK-vinkkinä arkeen: Paras salasana on salalause. Helppo muistaa ja vaikea arvata kuten kettuananasJakirjoitusbirhe. Siitä vain hauskoja tarinoita kutomaan palveluja pitkin, ei sitten toistoa näissä!
Jetta: Asuin Raksilassa ensimmäisen kerran 2000-luvun alussa. Sitten olin vuosikausia pois Oulusta. Kun palasin takaisin sanoin itselleni: parasta olisi päästä takaisin Raksilaan. Kun nyt sitten näin onnellisesti kävi, niin pidän kyllä Raksilaa itselleni nk. loppusijoituspaikkana. I <3 Raksila.
Henna: Raksila on itsellekin todella rakas paikka. Minäkin pidän spontaaneista, pienistäkin tapahtumista ja jutuista. Kivana asiana jäi mieleen viime uusivuosi, kun tuttujen ja itselle vieraampien kanssa kohotettiin Puistikkokadulla maljat vuoden vaihtuessa. ■
Tehtyjen ehdotusten perusteella asukasyhdistyksen hallitus päätti myöntää Raksila- mukin 2021 Jari-Pekka Aarrekivelle. J-P on aloitteillaan ja aktiivisuudellaan tuonut asuinalueellemme muun muassa kaivatun kesäkahvilan, aloittanut yhteistoiminnan Lippo Juniorit ry:n ja asukasyhdistyksen kesken sekä edesauttanut hulikakun saamista takaisin Raksilaan.
